Haloo! Pistäkää se ruoka suuhun, ei roskiin

Kohta tiskit taas notkuvat peltojen tarjoamia ihania kesäherkkuja. Juuri nyt on hyvä hetki miettiä omaa suhdettamme ruokaan. Miten sitä arvostamme, paljon sitä ostamme ja mitä sillä teemme. Ruokahävikillä on suurempi vaikutus luonnon tasapainoon, kuin mitä ymmärrämmekään.

PienenKylän huhtikuun kolumnissa Laura Heimsch takoo terävällä vasaralla päähämme tietoiskun karmeasta ruokahävikistä, johon lähes me kaikki olemme syyllisiä.

“Suomen vuotuisen ruokahävikin ilmastovaikutus on merkittävä”, Heimsch huomauttaa.

 

Eri foorumeissa on jo pitkään keskusteltu siitä, että ruokaa ei pian riitä pureskeltavaksi kaikille suille maailmassa. Myös tavallinen kansa tietää tämän. Tai onhan tämäkin aihe tämän tästä ylittänyt uutiskynnyksen jokaisessa länsimaassa. Ruokahävikki Tulevaisuuden ennustettu ruokapula on saanut ruoantuottajat etsimään ahkerasti uusia viljelytapoja ja menetelmiä. Jotain siis asian hyväksi tehdään, mutta totuus on, että meillä kaikilla on tässä asiassa tiukka peiliin katsomisen aika.

Joka vuosi noin kolmannes maailmassa tuotetusta ruoasta päätyy hukkaan. Tämä on käsittämätön määrä, kun muistaa, että lähes 11 prosenttia maailman väestöstä kärsii aliravitsemuksesta tai jopa vakavasta nälänhädästä. Lisäksi tällaisella hävikkiruokamäärällä on erittäin merkittäviä vaikutuksia ilmastoon ja luonnonresurssien käyttöön maailmanlaajuisesti.

Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 2015 julkaiseman ruokahävikkiraportin mukaan poisheitetyn ruoan ilmastovaikutukset ovat verrattavissa suurten maiden, kuten Kiinan ja Yhdysvaltojen, kasvihuonekaasupäästöihin. Tämän asian voi esittää myös hyvin konkreettisella tavalla. Jos ruokahävikki olisi maa, sen päästöt olisivat maailman kolmanneksi suurimmat.

Myös täällä pienessä Suomessa pitää juuri tätä asiaa miettiä erittäin tarkasti. Suomen vuotuisen ruokahävikin ilmastovaikutus on nimittäin merkittävä. Hiilidioksidipäästöt ovat noin 1000 miljoonaa CO2 –kiloa. Se vastaa 100 000 auton vuotuisia päästöjä.

Mutta ruokahävikistä syntyvä ympäristöpaine ei kohdistu ainoastaan ilmastoon, vaan myös maatalouden resursseihin. Peltoalaa laajennetaan siellä, missä se vielä on mahdollista, eli metsiä kaadetaan peltojen tieltä. Tuotantoa tehostetaan lannoitteilla ja torjunta-aineilla, sekä tietysti muilla tieteen suomilla keinoilla, kuten geenimanipulaatiolla. Kaiken kukkuraksi myös vesivaroja käytetään monilla alueilla yli niiden uusiutumiskyvyn. Kaikki nämä toimet ovat täysin vastoin kestävää maataloutta, joka taas on edellytys sille, että voimme myös tulevaisuudessa tuottaa riittävästi ravitsevaa ruokaa.Haloo! Pistäkää se ruoka suuhun, ei roskiin

Minua ei lakkaa pöyristyttämästä se, että kulutamme ympäristöä ääri-intensiivisesti yli sen uusiutumiskyvyn ja tuhoamme samalla sen elinvoimaisuuden. Sillä tavoin maailmassa kuitenkin tuotetaan ruokaa, josta kolmannes päätyy lopulta hukkaan, mikä siis edistää ilmastonmuutosta. Ja sitten tämä ilmastonmuutos puolestaan lisää maatalouden haasteita vielä entisestään äärimmäisten sääilmiöiden muodossa. Mikä järjetön oravanpyörä!

Herätys me kaikki

Suomen yhteenlaskettu ruokahävikki on 335–460 miljoonaa kiloa vuodessa. Tähän sisältyy kotitalouksien, ruokateollisuuden, kauppojen ja ravintoloiden tuottama hävikki. Me kaikki olemme tähän syyllisiä, sillä suurin ruokahävikki Suomessa syntyy ihan kotitalouksissa. Vuosittain suomalaisissa keittiöissä heitetään roskiin noin 120–160 miljoonaa kiloa ruokaa. Jos tämä suhteutetaan väestöön, on ruokahävikki henkilöä kohden vuodessa keskimäärin huikeat 26 kiloa.

Ruokahävikin pienentäminen vaatii asennemuutoksia ja ruokailutottumusten päivittämistä. Jo suhteellisen pienillä muutoksilla voimme saada aikaan merkittäviä muutoksia. Tutkimusten mukaan vältettävissä oleva hävikin määrä henkilöä kohden on 13 kiloa ja siitä ylöspäin.

Haloo! Pistäkää se ruoka suuhun, ei roskiinJos tämä ruokahävikin puolittaminen saataisiin toteutettua maailmanlaajuisesti ja keskityttyä siihen haasteeseen, että tämä hävikkiosa tuotetusta ruoasta ohjattaisiin jollakin tapaa aliravitsemuksesta kärsiville, olisi maailman nälänhätä jo ratkaistu.

Sademetsien hakkuu, geenimanipuloidut maataloustuotteet tai muiden monimuotoisten elinympäristöjen muuttaminen viljelysmaaksi eivät siis tässä valossa katsottuna ole perusteltuja toimia tuotannon tehostamiseen. Resursseja on tällä hetkellä enemmänkin kuin riittävästi. Kyse on siitä, miten haluamme niitä käyttää.

 

Laura Heimsch, tekniikan ylioppilas (Aalto-yliopisto, Energia- ja ympäristötekniikka)

 

Lähteet: 

Katajajuuri, J-M. Et al., 2014. Food waste in the Finnish food chain. Journal of Cleaner Production.

Gruber, L. M. Et al., 2014. LCA study of unconsumed food and the influence of consumer behaviour. The International Journal of Life Cycle Assessment.

Chapagain, A. K. & James, K., 2013. Accounting for the Impact of Food Waste on Water Resources and Climate Change. Food Industry Wastes: assessment and recuperation of commodities.