Fukushima yhä vaarallinen – myös meille!

Muistamme varmasti kaikki vielä elävästi maaliskuun 11. päivän 2011. Silloin maa järisi Japanissa käsittämättömällä yhdeksän magnitudin voimakkuudella. Tieto tilanteesta levisi maailmalla nopeasti ja pian monet meistä jo tölläsivät hurjaa näytelmää erilaisista sähköisistä viestimistä lähes reaaliajassa.

 

Fukushima yhä vaarallinen

Järistys oli Japanin historian kovin ja siinä kuoli melkein 20 000 ihmistä. Inhimilliset ja materiaaliset menetykset olivat sydäntäsärkevät, mutta tuhot eivät jääneet niihin. Järistys ja sitä seurannut tsunamiaalto aiheuttivat Fukushima Daiichi ydinvoimalan kakkosreaktorin sulamisen. Seurauksena oli korkeimman tason ydinvoimakatastrofi, joka käytännössä jatkuu yhä vielä, kun sulanutta reaktorin ydintä yritetään tuloksetta etsiä maan sisästä kaikenmoisten huipputeknisten laitteiden avulla. Työ tuntuu epätoivoiselta, sillä nykylaitteet eivät kestä huikeaa säteilyä paria tuntia kauempaa.

Fukushiman katastrofin alusta on jo kuusi vuotta. Tänä aikana voimala-alueen kunto ja säteilylukemat eivät ole olleet maailman valtamedioiden otsikoissa tai edes niiden seurannassa turhan tiuhaan. Minä kuitenkin kiinnostuin asiasta heti murhenäytelmän tapahduttua ja olen seurannut sen etenemistä alusta asti. Vaikka valtamediatietoa ei usein löydy, purkavat monet kansainväliset tutkijat, lääkärit, asiantuntijat ja asukkaat nettiblogeissaan ja twiiteissään tuntojaan siitä, mitä Japanissa tapahtuu ja missä mennään.

Suurin osa näistä netissä seuraamistani ammattihenkilöistä ovat lähes surullisen negatiivisella kannalla Fukushiman voimalaitoksen tulevaisuuden suhteen. Kylmäpäisimmät heistä ovat jopa esittäneet sellaisia arvioita, että koko Japani saattaa tulla täysin asuinkelvottomaksi, jos Fukushimaan iskee uusi, edes suhteellisen voimakas järistys.

Hiljattain Fukushiman ydinkatastrofi on taas muistuttanut olemassaolostaan. Kolme kuukautta sitten Yhdysvaltojen Oregonissa mitattiin merivedestä pieniä cesium-134 -pitoisuuksia. Ne ovat kotoisin Fukushimasta. Pian myös Kanadan villilohissa huomattiin olevan pitoisuuksia samasta aineesta. Cesium-134:n puoleentumisaika on kaksi vuotta.

Muutama viikko sitten Foxin amerikkalaisuutiset ehtivät kaiken Trump-tiedottamisensa välissä huomata, että säteilylukemat Fukushimassa ovat järisyttävän korkealla tasolla. Ja senkin, että joka päivä äärinmmäisen radioaktiivista vettä huuhtoutuu Japanissa tonneittain Tyyneen valtamereen. Vaikka mittaustulosta selitettiin sillä, että se oli tehty eri syvyydessä kuin aiemmin, uutisvainu jenkeissä heräsi.

Mitä voisi tehdä?

Jo taannoin ydinase- ja ydinenergia-ajan alku, sekä Tšernobylin ydinonnettomuus saivat maanviljelijät maailmalla miettimään miten taata puhdas maa ja ruokatuotanto, kun enää ei voinut tietää mitä kaikkea taivaalta ryöpsähtää niskaan.

Fukushiman tapahtumien jälkeen biodynaamisen maanviljelyn Biodynamic Research Working Groupin (BDRWG) tutkijat ryhtyivät selvittämään onko jo tehdyissä tutkimuksissa viitteitä, että tämä viljelytapa voisi suojella tiloja ja peltoja ydinsaasteilta.

MFukushima yhä vaarallinenyrkytön maanhoito, jossa ei käytetä synteettisiä lannoitteita on yksi avainasioista. Ilman keinolannoitteita ja kemiallisia hyönteismyrkkyjä hoidettu maa on jo lähtökohtaisesti vastustuskykyisempi. Erittäin iso rooli on oikeanlaisella kalkilla.

Saksalainen viljelijäguru Maria Thun oli alan pioneeri. Hän teki jo 50-luvulta lähtien kokeita selvittääkseen, voiko biodynaamisilla lannoitepreparaateilla mahdollisesti vähentää maan strontium 90 -pitoisuuksia. Strontium 90 on radioaktiivinen saaste, jonka puoliintuminen vie lähes 30 vuotta ja joka kerääntyy luihin. Tynnyrikompostitestit selvittivät Thunille, että munankuori- ja basalttikalkki suojaavat merkittävästi strontium 90:lta. Lopulta hän kehitti lantapreparaatin, joka suojaa mahdolliselta radioaktiivisuudelta. Sitä käytetään yhä tänä päivänä.

Ukrainassa on myös 2000-luvulla tutkittu luonnonmukaisen ja biodynaamisen maanhoidon vaikutusta radioaktiiviseen maahan. Tulokset ovat olleet erittäin rohkaisevia.

Jotenkin voisi kuvitella, että Japanissa ja tietysti Yhdysvalloissakin löytyisi juuri nyt yhä enemmän kokeilu- ja tutkimusintoa tällä saralla. Ja saattaahan olla, että Japanissa asiaa on kovasti jo tutkittukin, mutta minä vain en ole löytänyt tai ymmärtänyt mitään tuloksia. Innostuinkin ottamaan sähköpostilla yhteyttä Japanin Biodynaamisen viljelyn yhdistykseen. Samalla kysyin, millaisena he näkevät maansa maanviljelytilanteen nyt ja tulevaisuudessa? Mitään vastauksia en ole kysymyksiini saanut.

Yhdysvalloissa tutkimuksiin voisi innostaa Fukushiman merivesituliaisten, ydinvoimalaonnettomuuden tai mahdollisen ydinasesodan uhan lisäksi tietysti sekin, että siellä on vuosien varrella dumpattu pelloille paljon kaikenlaisia tehdasjätteitä, joiden sisältö on ollut hyvinkin kyseenalaista. Liikaa ei pidä odottaa. Yhdysvalloissa esimerkiksi Fukushiman ydinonnettomuuden vaikutusten tutkimista rahoitetaan tällä hetkellä lähinnä joukkorahoituskampanjoilla.

Entä me?

Olen maailmanmatkoillani päässyt keskustelemaan muutamien tutkijoiden kanssa Fukushimasta. Ja tietysti olen myös udellut, miten Fukushiman tapahtumat vaikuttavat tällä puolen maapalloa. Vastauksista olen ymmärtänyt, että Fukushiman radioaktiivisen saasteen leviämistä Eurooppaan meri- tai ilmavirtojen mukana pidetään tällä hetkellä aika epätodennäköisenä. Fukushima saastuttaFukushima yhä vaarallinena kuulemma eniten juuri nyt merta, mutta saasteen matka meritse Japanista Eurooppaan on pitkä. Periaatteessa saastunutta vettä voisi tulla meille Pohjoisnavan kautta, mutta todellisuudessa veden kulkua on äärimmäisen vaikeaa ennustaa, koska merivirtojen reitit hyisellä Pohjoisnavalla ovat varsin tuntemattomat, tai ne ovat armeijasalaisuuksia.

Tutkijoilla tuntuu olevan konsensus siitä, että Fukushimasta kotoisin oleva saaste vaikuttaa silti vahvasti ympäri maailmaa. Globalisoituneessa maailmassa me kaikki olemme sille alttiita ravintoketjussa.

Tyynenmeren valtioissa kalastus on iso elinkeino. Kalaa ja äyriäisiä viedään eri muodoissaan ympäri maailmaa – sekä ihmisten että eläinten ruuaksi. Aasialaisissa kulttuureissa kalasta, kanasta, lehmästä käytetään ihan kaikki osat.

Fukushima ja sen lähialueet ovat myös pitkään olleet rikasta maanviljelysaluetta; riisiä, hedelmiä, vihanneksia, maitotuotteita. Kesästä 2014 riisin ja maidon vienti saivat jälleen vihreää valoa Japanissa. 2016 EU helpotti Fukushiman alueen tuotteiden tuontirajoituksia.

Nyt Japanin maanjäristyksen ja Fukushiman karmean tapahtuman vuosipäivän koittaessa on hyvä jälleen hetki miettiä, mitä oikein tapahtui ja miksi. On hyvä tiedostaa ydinvoiman vaarat. Ne ovat läsnä ihan kaikissa maissa, jotka ydinvoimaa käyttävät.

 

Andreas Heimsch

yrittäjä, globetrotter, tulevaisuudenfixaaja

 

Tässä kolumnissa esittämäni mielipiteet ovat täysin omiani. Niiden tarkoitus ei ole pelotella, syyttää tai mustamaalata, vaan herätellä miettimään miten pitäisimme maapallostamme parempaa huolta, jotta se pysyisi terveenä ja ruokkisi meitä jatkossakin. Ihan kaikki ideat alkavat olla tärkeitä, ei vain ydinsaasteiden, vaan muidenkin saasteiden vähentämiseksi maapallollamme.

 

(Jutun kuvituspiirros: Melina Heimsch)

 

Lähteitä:

Tutkimus: https://www.biodynamics.com/files/Radiation%20and%20the%20Prosperity%20of%20Agriculture.pdf

Tutkimus: https://jpibiodynamics.org/wp-content/uploads/2016/05/Barrel-Compost-Feb10_Shock1.pdf

Tutkimus: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4990116/

http://www.statesmanjournal.com/story/tech/science/environment/2016/12/07/fukushima-radiation-has-reached-us-shores/95045692/

http://www.helencaldicott.com

http://insider.foxnews.com/2017/02/08/unimaginable-levels-radiation-fukushima-pacific-ocean-leaks

http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/2011-03-15/Tiedätkö-miten-radioaktiiviset-aineet-vaikuttavat-ihmiseen-3300638.html