Onko Euroopan reunalla luomua?

PienenKylän Andreas Heimschille tuli kesällä eteen mahdollisuus tutustua pienimuotoisesti Euroopan kaakkoiskolkalla sijaitsevan Romanian luomumaataloustilanteeseen. Heimschin romanialainen ystävä Liviu kertoi avoimesti ajatuksiaan, mikä innosti Heimschia lopulta näpyttelemään myös pienen yhteenvedon heränneistä ajatuksista ja kommenteista.

 

Euroopan reunallaRomania oli toisen maailmansodan jälkeen kommunistinen kansantasavalta yli 40 vuotta. Historian jäljet näkyvät yhä vielä Romanian maataloudessa, vaikka maa on nykyään demokraattinen. Jäljet näkyvät lähinnä vanhanaikaisuutena ja hallinnon välinpitämättömyytenä. Maatalous tuntuu olevan ylipäätään aika omillaan. Ja luomu on tässä asetelmassa vielä täysin asia erikseen. Luomua ei hallintoelimissä tunnusteta juuri mitenkään.

Luomutuottajille ei tarjota mitään kannustimia. Tukia ei juuri ole ainakaan maatalouden nykyaikaistamiseen, kansainvälisen kilpailukyvyn lisäämiseen, luomutarjonnan lisäämiseen tai edes luomun markkinointiin.

Tuottajat Romaniassa osaavat nähdä luomun potentiaalin tulevaisuuden juttuna, mutta kaikki paperihankaluudet näännyttävät viljelijät, eikä asiaa jakseta ajaa eteenpäin. Kun luomulla on lisäksi ollut Romaniassa myös luotettavuusongelmia, laittavat viljelijät energiansa täysin vain omiin peltotöihin.

Vielä kymmenen vuotta sitten luomuviljellyn maa-alan määrä kasvoi Romaniassa, mutta vuoden 2013 jälkeen se on jopa hieman vähentynyt. Maanviljelijänä eläminen on myös Romaniassa lähinnä kutsumusammatti. Tilakoot ovat hyvin pieniä ja tulot vähäisiä. Luomu ei takaa viljelijälle mitään parempaa elämää, vain enemmän työtä.

Tukia luomuun saa oikeastaan vain EU-tasolta ja niiden hakeminen on hyvin työlästä. Myös luomusertifiointi on Romaniassa erittäin kallista, eikä se houkuttele pienituloisia viljelijöitä”, Liviu miettii.

Noin 39 prosenttia Romanian maa-aluesta on maatalousmaata, mutta vain 1,2 prosenttia on luomussa. Todellisuudessa paljonEuroopan reunalla isompi määrä tiloja kyllä viljelee luonnonmukaisesti, mutta sertifioinnin kalleus saa ne pysymään niin sanotussa tavanomaisessa viljelyssä, tai vaihtamaan lopulta takaisin siihen”, Liviu jatkaa.

Romanian koulutus- ja elintaso ovat viime vuosina nousseet. Nuorilla ovat muutoksen avaimet luomun suhteen siis käsissään. Tällä hetkellä erityisesti lähiruoka on Romaniassakin jo kuuma termi.

Romanialaiset pitävät itseään vahvana maatalousmaana, jossa vallalla on aina ollut sellainen ‘kasvata oma ruokasi’ -mentalitieetti”, Liviu selventää.

 

Mihin mennään?

Sosialismin kaaduttua Romaniassa 1989 iso osa maataloussektorin yrityksistä yksityistettiin. Nyt Romanian maatalousmaat ja erityisesti sen rikkaat luonnonvarat ovat kansainvälisten yritysten kiinnostuksen kohteina. Monikansalliset jättiyritykset ovatkin Euroopan reunallavallanneet monet suurtilat, sellaiset tilat, joiden koko on yli 500 hehtaarista aina kymmeniintuhansiin hehtaareihin. Näiden tilojen tuotanto ei jää Romaniaan, vaan menee suoraan kansainväliseen meklarivientiin.

Nämä ovat raakaa bisnestä tekeviä ‘tuotantolaitoksia’. Tuo toiminta ei mielestäni ole kestävällä pohjalla, eikä edes Romanian edun mukaista. Tuotantotapa on tehotuotantoa, eikä perustu mitenkään kestävälle ekologiselle pohjalle, ei ainakaan millään nykytieteen mittarilla tarkasteltuna”, Liviu pamauttaa.

Romaniassa viljellään luomusti paljon ainakin vehnää, ohraa ja maissia, mutta myös vihanneksia ja marjoja.

Jos valtion tuet alalle saataisiin jotenkin kuntoon ja nykyaikaisiksi, maataloussektori kukoistaisi ja menestysi jälleen aivan varmasti”, Liviu uskoo.

 

Maukas ruokakulttuuri

Romanian värikäs historia on aina roomalaisvalloittajista alkaen luonut sille oman uniikin ruokakulttuurin. Se vaalii lämpimästi aitoja makuja. Kaltaiseni kulinaristi ei voi olla utelematta minkälaista ruokaa Romaniassa suositaan.

Latinalainen ja Balkanin alue ovat vaikuttaneet paljon ruokakulttuuriimme. Siihen sisältyy paljon maitotuotteita, vihanneksia, sekä vahvoja mausteita. Myös metsän antimet ja riista ovat läsnä makuelämyksissämme.”

Yllättäen Liviu omii Romanian nimiin italialaisena pidetyn Polentan.

Sen nimi on Mamaliga. Aikoinaan sitä käytettin leivän sijaan. Se valmistetaan maissijauhosta, vedestä ja suolasta. Yleensä sitä tarjoillaan possun tai lihapadan lisukkeena”, Liviu valottaa.

Keskustelumme perusteella vedän yhteen, että Romaniassa luomu on vielä täysin lapsen kengissään – mutta ihmisten koulutuksen myötä luomu voi kasvaa sielläkin ainakin hieman isompiin saappaisiin.

 

Andreas Heimsch

Traktorikuski ja kulinaristi