Onko tulevaisuuden viljelijä öljyheikki vai nelikopteri?

Urheilulehden ja Tuulilasi-lehden päätoimittaja Jukka Rönkä visoi PienenKylän lokakuun kolumnissa lähiruuan kuljetuksen tulevaisuutta.

“Tulevaisuuden liikennevisiot koskettavat dramaattisella tavalla myös maataloustuotantoa ja koko ruokatuotannon ketjua”, Rönkä kirjoittaa.

 

Tulevaisuuden ennustaminen on mieltä kiehtova tieteenlaji. Toiset maalaavat tulevaisuutta fantasian väreillä, toiset puolivakavissaan. Hurjinta luettavaa on kuitenkin se, mitä vakavasti otettavat tulevaisuuden tutkijat ennustavat tulevaisuudestamme.

Onko tulevaisuuden viljelijä öljyheikki vai nelikopteri?Yksi tämän hetken mieltä murskaavimmista tulevaisuudenpohdinnoista liittyy autoilun, liikenteen ja ylipäätään liikkumisen käsitteen muuttumiseen. Jos jossakin tieteisromaanissa ennustettaisiin, että 15 vuoden päästä autojen määrä Suomessa olisi romahtanut, parkkipaikat olisivat tarpeettomia, suurin osa autoista olisi ilman kuljettajaa liikkuvia robottiautoja ja katulamppuihin kiinnitetyt materiaalitutkat voisivat mitata auton sisätilan alkoholipitoisuuden, sille olisi helppo naureskella.

Mutta entä jos sellaisia visioita piirtävät Suomen johtavat tulevaisuuden tutkijat?

Pitäisikö meidän oikeasti uskoa, että tuo kaikki on kulman takana, lähitulevaisuudessa, vai pitäisikö meidän sanoa, että jollakin on nyt lähtenyt mopo lapasesta ja pahasti? Jos me olemme ennustuksille kyynisiä, miksi tavalliset 35 000 euron autot pystyvät jo nyt lukemaan ja tunnistamaan liikennemerkit konenäön avulla?

Tulevaisuuden liikennevisiot koskettavat dramaattisella tavalla myös maataloustuotantoa ja koko ruokatuotannon ketjua.

Esimerkiksi ST1-ketju on keskittänyt kaikki tuotekehitystyön rahat ja resurssit biopolttoaineisiin – siihen, kuinka suomalaisesta kuusipuusta, männystä tai vaikka roskista tehdään polttoainetta. Jos biopolttoaineteollisuudesta tulee niin suuri bisnes kuin nyt uskotaan, Suomen metsissä ei tulevaisuudessa kasva paperia vaan polttoaineita – ja metsänomistajista tulee öljyheikkejä.

Älyliikenteen ennustetaan mullistavan myös kaupan logistiikkaketjut ja varsinkin lähiruuan jakelutien. Tavaroita ei tarvitse tulevaisuudessa enää kuljettaa ensin megasuuriin keskusvarastoihin ja jaella sieltä käsin pienempiin yksiköihin, vaan ne voidaan toimittaa äärimmäisen kustannustehokkaasti ohi vähittäistavarakaupan tuottajalta suoraan kuluttajille.sininen

Jakelumalli voisi toimia vaikkapa näin:

Kun PienenKylän kasvikset on tulevaisuudessa kerätty ja pussitettu – mikä sekin on tehty laaduntarkkailua myöten robottiteknologian avulla –, Takkulasta nousee ilmaan sähköllä käyvä pieni nelikopteri, joka käy pudottamassa kassit rantasten, kupiloiden, holmien ja rönkien kotiovelle – tai Takkulasta lähtee ilman kuljettajaa liikkuva robottiauto, joka käy jakamassa tuotteita yksityisille henkilöille tai uudenlaisiin jakelupisteisiin eri puolilla pääkaupunkiseutua.

Mallissa on muutama ylivoimainen tekijä.

Niistä ensimmäinen on kustannustehokkuus. Kun tuottajan ja kuluttajan väliltä riisutaan pois kaikki tuotteiden hintaan vaikuttavat ylimääräiset kulut – alkaen vähittäiskauppaportaasta ja päätyen kalliiseen jakeluautoon ja arskaan, jolle pitää maksaa jakeluauton ajamisesta –, hyöty on väistämätön: kuluttaja maksaa tuotteista vähemmän, mutta tuottaja saa silti enemmän.

Toinen iso tekijä on jakelutien joustavuus. Kun tuotteita ei tarvitse ensin kuljettaa keskusvarastoihin, ei myöskään tarvita varastointiporrasta. Samalla tuotteiden säilytyksen ja säilymisen tarve muuttuvat. Tulevaisuudessa esimerkiksi kalat voidaan toimittaa nelikopterilla suoraan kalastus- tai savustuspaikalta lähiseudulla asuvalle kuluttajalle vaikkapa varttitunnissa.

MacTKolmas avainsana on tavaroiden internet, joka yhdistää toisiinsa tavaroiden valmistajat, tuottajat, tavarat, rahan ja kuluttajat.

Kun tulevaisuuden perhe haluaa perjantai-illaksi saaristolaisillallisen, se lähettää tarpeestaan viestin lähiruokapalveluun ja sitten alkaa tapahtua: eri tuottajien tietokoneet keskustelevat itsenäisesti keskenään, etsivät parhaat ja perhettä lähimpänä olevat vaihtoehdot eri raaka-aineista, ja muutaman minuutin päästä älypuhelimen näytölle ilmestyy lista. Yksi kuittaus, tilaus on vahvistettu ja maksettu, ja nelikopterit nousevat ilmaan ja robottiautot liikkeelle.

Ei ruuhkia, ei jonotusta. Ja takuuvarmasti tuoretta lähiruokaa.

Milloin?

Ensi vuosikymmenellä.

 

Jukka Rönkä

päätoimittaja ja lähiruuan ystävä

 

Kuvat: Melina Heimsch