Mennyt vuosi oli politiikan ja sodan värittämää myllerrystä. Nuorissa mielissä tilanne herättää pakostakin kysymyksiä. 20-vuotias Melina Heimsch kävi keskustelua isoäitinsä Kaarina Heimschin kanssa ääriliikkeistä, terrorismista, kurjuudesta ja tulevaisuuden epävarmuudesta.
Vuosi 2015 jää mielessäni historiaan suurena epävarmuuden ja myllerryksen aikana. Päättyneenä vuonna kiinnitin ensimmäistä kertaa elämäni aikana todella ajatuksella huomiota sellaisiin tapahtumiin kuten uskonnollisiin ääriliikkeisiin, Venäjän laajentumis- ja maailmanvaltapyrkimyksiin, ihmisten epävarmuuteen tulevaisuuden suhteen, sekä köyhyyteen, jota ilmenee jo länsimaissakin. Joulun alla kävin keskustelua 82-vuotiaan mummini kanssa. Hän on toiminut elämässään opettajana ja lääkintäpedagogina, ja on kokenut omakohtaisesti tietysti myös sodan. Mummilla on mielenkiintoisia ajatuksia ja kokemuksia ihan kaikilta elämän osa-alueilta, joten kuuntelen häntä mielelläni.
Kuten sanottu, tällä hetkellä ääri-islamistit, terroristit ja Syyrian tilanne ovat olleet uutisotsikoissa jatkuvasti. Minua on pohdituttanut kovasti esimerkiksi se, kuinka laajalle ääriliikkeet ovat maailmassa jo soluttautuneet? Nämä ääriliikkeet ovat vaikuttaneet niin järkyttävällä tavalla niin moniin ihmiskohtaloihin. Usein ihmisillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin taipua sorron alla.
”Jokaisella uskonnolla on oma tehtävänsä. Mutta on selvää, että ääriuskonnolliset liikkeet pyrkivät erityisesti ottamaan valtaa ja vetämään ihmisiä mukaan kiihkomielisyyteen. Sellaiseen ei pitäisi mielessään oikeasti taipua, eikä uskoa. Pitää keskittyä säilyttämään oma sisäinen tasapainonsa. Jos siihen pystyy, ei ikinä taivu oikeasti kiihkomieliseksi”, Mummi huomautti minulle kahvikupposen ääressä.
Mummille on myös selvää miten ihmisen jalat oikeasti pysyvät maassa ja elämän fokus selkeänä.
”Kirjoitan sinulle ylös joskus ne semmoiset Buddhan askeleet, joita ihmisen pitää jatkuvasti kehittää omassa asennoitumisessaan, ajattelussaan, tunteissaan ja tahdossaan.”
Ynnäsin tuosta, että mummi tarkoittaa tällä nimenomaan nykyihmisen henkisen kasvun tietä. Mummi muistutti minua terävästi myös epäitsekkyydestä.
”Kun epäitsekkäästi tekee jotakin, niin jo pieni teko kantaa tavallaan hedelmää. Itse päättää miten perustuksensa laskee ja jos se on itsekäs, niin tottakai silloin mennään alamäkeen…”, Mummi hymähti.
”Joskus tietysti täytyy olla jossain mielessä itsekäs, nuorena varsinkin. Mutta on välttämätöntä itse huolehtia omasta kehityksestään ja omasta kunnostaan, jotta voi lopulta tehdä jotain muiden hyväksi.”
Marraskuinen Pariisin terrori-isku on meillä kaikilla varmasti vielä tuoreessa muistissa. Vuoden vaihteessa terrorismivaroituksia oli päällä useita. On selvää, että niiden tarkoituksena on lietsoa ihmisiin pelkoa ja epävarmuutta. Pariisin tapahtumien jälkeen maailman johtajat vakuuttivat eri uutisissa, että pahan edessä ei taivuta ja taistelemme tätä vastaan. Myös monet henkilökohtaisen tragedian Pariisissa kokeneet somettivat tarinansa ja vakuuttivat taipumattomuuttaan terrorismin alla. Minusta se on aika hienoa. Silti pelko kalvaa hieman omassa takaraivossani. Eihän esimerkiksi matkustaminen muihin maihin ei ole enää täysin huoletonta hommaa. Juuri tähän sopii mielestäni yksi mummin heitto.
”Vaikka asiat menevät valtavien yllätyksien läpi, niitä ei koskaan pidä liikaa pelästyä – ei pidä joutua sellaiseen paniikkiin. Pitää tiedostaa tosiasiat omassa ajattelussaan ja sitten tehdä parhaansa siinä missä pystyy.”
”Pitää säilyttää omassa mielessään rauhan ilmapiiri. Rauha, rauha, rauha. Juuri rauha, on se juttu”, Mummi painotti.
Olen vielä nuori ja oma tulevaisuuteni on aika auki. Tällaiset pysäyttävät maailmantapahtumat ja puheet maailmansodasta saavat minut mietteliääksi ja pohtimaan mitä tulevaisuus oikein pitää sisällään.
Minä en silti aio synkistellä. Aion säilyttää positiivisuuteni ikävien uutisotsikoiden alla. Ja aion todellakin uskoa hyvään ja rauhaisaan maailmaan.
Toivotan kaikille siis iloa ja rauhaa vuoteen 2016.
(Mummille suurkiitos antamistasi ajatuksista.)
Melina Heimsch, opiskelija