Prosessoimaton lähiruoka tekee tutkitusti hyvää vatsallesi

Filosofian tohtori ja biotieteen dosentti Leena Valmu tietää miksi vatsa voi oireilla ja olo olla tukala. “Muutaman viime vuoden aikana on onnistuttu saamaan erittäin merkittäviä tietoja tiettyjen keinotekoisten lisäaineiden vaikutuksesta suolistomme mikrobistoon”, Valmu kirjoittaa kolumnissaan.

 

Minä kuulun siihen suomalaiseen viidennekseen, joka kärsii päivittäisestä mahan turpoamisesta. Olen kärsinyt siitä jo toista vuosikymmentä. Elämää haittaavista mahaoireista kärsivänä biotieteen tutkijana olen onnekas saatuani toimia kuusi vuotta suolistomikrobien ja ihmisen välistä vuorovaikutusta tutkivassa tutkimushankkeessa. Näiden vuosien aikana opin paljon tästä itseäni kiinnostavasta tieteen haarasta.

IMG_6630Nykyään ymmärrän, että ihmisen hyvinvointiin vaikuttaa merkittävästi sisällämme asuvat bakteerit, joita on meissä enemmän kuin omia soluja. Mikrobeja elää suolistossamme tuhansia erilaisia noin parin kilon verran. Näiden pieneliöiden tutkiminen on haastavaa, kaikkia bakteerilajeja ei tunneta ja isoa osaa niistä ei kyetä edes kasvattamaan laboratorio-olosuhteissa. Tämän vuoksi vasta viime aikoina, mikrobiologisten tekniikoiden kehittymisen myötä, on alettu ymmärtää sisällämme asuvien bakteerien merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Hyvässä symbioosissa kanssamme elävät pöpöt ovat olennaisen tärkeitä ihmisen puolustusmekanismien kehittymiselle ja ravintoaineiden hyödyntämiselle. Kun taas ihmisen ja bakteerien yhteistyön häiriintyessä, useita ongelmia alkaa ilmetä. Vaikeimmat näistä ovat kliinisesti merkittäviä sairauksia, kuten haavainen koliitti ja Chronin tauti, joissa suoliston seinämä on vaurioitunut merkittävästi. Tavallisempia vaikutuksia bakteeritoiminnan häiriintymiselle ovat kuitenkin ylipainolle altistuminen ja erilaiset suolisto-oireet, kuten turpoaminen, ripulointi ja ummetus. Nämä oireet kootaan lääkäreiden toimesta usein ärtyvän suolen oireyhtymän alle, vaikka ne koostuvatkin useista erilaisista suolistobakteeritoiminnan häiriöistä ja niiden vaihtelevista seurauksista. Minullakin on pöytälaatikossa ärtyvän suolen oireyhtymän diagnoosi.

Minä olen yrittänyt saada yhteistyötä mahani kanssa paremmaksi lukuisin omaehtoisin kokeiluin, kuten niin moni muukin minun kanssani samoista oireista kärsivä. Olen kyennyt eliminoimaan ruokavaliostani ne ravintoaineet, joiden tiedän hermostuttavan suolistoani eniten. Minun tapauksessani ne näyttävät sisältävän hyvin tietynlaisia hiilihydraatteja. Samoja, joita lisätään useisiin kevyttuotteisiin tarkoituksellisesti, koska ihminen itse ei kykene käyttämään näitä ravinnokseen. Ihmisen kannalta tämä tarkoittaa näiden aineiden olevan ”kevyitä”, kun taas suolistobakteereillemme ne tarjoavat herkullista ruokaa ja lopputuloksena suolistoomme muodostuu paljon kaasua.

Olen myös oppinut ymmärtämään, että suolistomikrobien ja isännän välinen vuorovaikutus on äärimmäisen monimutkainen ja vielä hyvin huonosti tunnettu ilmiö. Selväksi on tullut myös ilmiön äärimmäinen yksilöllisyys. Vaikka oireet voivat eri ihmisten välillä olla hyvinkin samanlaisia ja turvotuksesta voidaan puhua työpaikan aamukahvipöydässä hyvässä konsensuksessa, syyt Prosessoimaton lähiruoka tekee tutkitusti hyvää vatsallesivoivat olla täysin erilaiset. Tämä johtuu pääosin siitä, että jokaisen ihmisen sisällä elää yksilöllinen bakteeristo, muodostaen sisällemme eräänlaisen mikrobisormenjäljen. Syntysyitä erilaisille mikrobipopulaatioille eri ihmisissä ei vielä kunnolla ymmärretä, vaikka teorioita jo esitetäänkin. Suoliston bakteeriflooran yksilöllisyys ja oireiden monimuotoisuus tekee sopivien ruokailutottumusten tutkimuksesta vaikeaa. Ravitsemustieteen tutkimukset tehdään yleensä isoilla populaatioilla ja tulokset tulkitaan tilastollisesti. Tutkimusten joukosta ei nouse esiin tietyn ravintoaineen vaikutus pienen ihmisryhmän suolen toimintaan, eikä siitä johtuviin ilmiöihin, kuten esimerkiksi ylipainoon. Tavalliselle yleisölle tämä kaikki ilmenee poukkoilevina ravitsemussuosituksina. Yhtenä päivänä hiilihydraatit ovat pahasta ja seuraavana äärimmäisen hyödyllisiä. Saman vuoden keväällä kerrotaan, kuinka merkittävää on syödä tuoreita kasviksia, ja syksyllä niitä pitää taas välttää.

Muutaman viime vuoden aikana on kuitenkin onnistuttu saamaan erittäin merkittäviä tietoja tiettyjen keinotekoisten lisäaineiden vaikutuksesta suolistomme mikrobistoon. Viime vuonna Nature julkaisi israelilaisen Weizmann instituutin tukimuksen, jossa osoitettiin keinotekoisten makeutusaineiden muuttavan suoliston bakteerikoostumusta ja johtavan aineenvaihduntahäiriöiden kautta ylipainon merkittävään lisääntymiseen. Tänä keväänä sama arvostettu tiedelehti raportoi atlantalaisen Georgian yliopiston tutkimuksen, jossa tiettyjen ruokaan lisättävien keinotekoisten ainesosien merkitystä suoliston mikrobeille tutkittiin hiirimallissa. Tutkittavat aineet ovat niin sanottuja emulgaattoreita, joita lisätään ruokaan, muun muassa jäätelöön, pitämään emulsion rakenne oikeana. Joillakin näistä aineista on myös säilymiseen liittyviä vaikutuksia. Suuri määrä näitä lisäaineita Prosessoimaton lähiruoka tekee tutkitusti hyvää vatsallesiaikaansai hiirillä kliinisiä suoliston muutoksia, mutta jo hyvin pienet määrät riittivät aiheuttamaan hiirillä ylipainoa. Tutkijat arvostelevat tuloskoosteessaan viranomaisten haluttomuutta rajoittaa aineiden laajamittaista käyttöä. Viranomaiset vetäytyvät päätöksissään laajoilla potilasmateriaaleilla tehtyihin tutkimuksiin, vaikka vaikutusten yksilöllisyydestä on jo vuosia puhuttu tieteenhaaran tutkijoiden keskuudessa.

Mitä voi siis tavallinen kansalainen tehdä, jos maha oireilee? Tietysti voi aktiivisesti seurata alan tutkimuksia ja alkaa tarkkailla tiettyjen lisäaineiden esiintymistä kuluttamassaan ruoassa. Täysin suoraviivaista se ei kuitenkaan ole. Tutkimukset tehdään lisäaineiden tieteellisillä nimillä, kun taas ruokaan lisättynä ne kirjataan E-koodistolla. Esimerkiksi Georgian yliopiston tutkima emulgaattori on kemialliselta nimeltään karboksimetyyliselluloosa, mutta ruokaan lisättynä sakeuttajana se esiintyy koodilla E466. Tutkimuksen tekijä kertookin haastattelussaan koettavansa seurata tarkasti, mitä syö, mutta kokee sen usein vaikeaksi. Samalla hän korostaa, että edes ”luomu”-sanalla merkityt tuotteet eivät aina ole vapaita näistä sakeuttamisaineista. Lopputuloksena tutkimuksista ja niistä syntyneistä keskusteluista on johdettu vain yksi ohje. Parasta olisi yksinkertaisesti syödä paljon mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa. Juuri sellaista on biodynaamisesti tuotettu lähiruoka.

Leena Valmu

Filosofian tohtori, Biotieteen dosentti, Lasten- ja nuortenkirjailjija