Joulun alla muutama pienikyläläinen teki reissun Espanjan Andalusiaan. Yhden matkapäivän ohjelmassa oli maisema-ajelu vuorilla. Se päättyi Friedrich Schatzin viinitilalle, jossa rypäleet viljellään biodynaamisen tavan mukaan.
“Mietin, että onkohan missään niin kylmän sään kestäviä viinipensaita, että Takkulan pellolle voisi istuttaa muutaman sellaisen kasvamaan?”, PienenKylän toiminnan päämoottori Andreas Heimsch pohtii kirjoituksessaan.
Sitä matkaa ei hevin unohda. Monet ylämäistä olivat niin jyrkkiä, että pieni japanilainen vuokra-automme jurnutti juuri ja juuri ykkösvaihteella eteenpäin. Jos pienempää vaihdetta olisi ollut tarjolla, sille olisi todellakin ollut käyttöä.
Matkasimme siis Aurinkorannikolta ikivanhan Rondan kaupungin lähettyvillä sijaitsevalle viinitilalle, joka viljelee viininsä biodynaamisen tavan mukaan. Valitsemamme reitti vei hämmästyttävän upean luonnonsuojelualueen läpi. Maisemat olivat – mykistävät. Mutta silti, itse matka oli vain puolet sen päivän elämyksestä.
Olimme jo aiemmin olleet yhteyksissä piskuisen viinitilan omistajan Friedrich Schatzin kanssa ja hän oli kutsunut meidät tilalleen visiitille. Kahden tunnin ajomatkan jälkeen navigaattori lopulta ilmoitti meidän olevan perillä. Todentotta, olimme pienen maatilan pihalla. Auton edestä tepasteli kana. Näimme ympärillämme lähinnä appelsiinipuita ja kompostin. Pian puiden takaa tupsahti keski-ikäinen, espanjalaistunut saksalaismies, käsi ojossa ja valmiina tervehtimään.
Schatzin viinitila on suuruudeltaan kolme hehtaaria ja se tuottaa vuodessa 15 000 pulloa viiniä.
Schatz perusti viinitilansa vuonna 1982. Mukana hommissa oli vuosia oma isä, mutta kun hän kuoli, on perheen ulkopuolista apua ollut lähinnä vain sadonkorjuuaikana. Schatz hoitaa viinipensaitaan käytännössä yksin.
Jo pikavilkaisulla huomasi, että tilan viinitarhat voivat hyvin. Jokaisella pensaalla on omaa tilaa ja niiden alaosien siistiminen oli työnalla. Jokaisen rivin päässä rehottaa joko laventelia, rosmariinia tai joitain muita yrttejä. Niiden tehtävä on pitää ei-toivotut ötökät poissa. Pensasrivien välistä löytyy niittämätöntä aluetta, joilla kasvaa runsaasti rikkakasveja. Ne ovat puolestaan kaikkien ötököiden vapaata temmellysaluetta. Se maa on käännetty viimeksi 12 vuotta sitten.
“Maanviljelyssä tarvitaan kaikkia ötököitä. Ne auttavat meitä tekemään tätä viiniä pitämällä osaltaan maan hedelmällisenä. Ja jos niillä on selkeä oma alue, ne eivät paljoa häiritse itse viinipensaita”, Schatz muistutti.
Viinipensaita hoidetaan, ja myös sadonkorjuu tehdään täällä käsin. Työkoneena tilalla on pieni traktori, se on apuna raskaimmissa hommissa.
Koska ollaan Espanjassa ja kyse on maanviljelystä, kääntyy keskustelu tietysti veteen. Ja sen vähyyteen. Schatzin tila on omavarainen veden suhteen.
“Meillä on omat kaivot, joista kaikki vetemme tulee. Mutta nyt on kyllä aika kuiva talvi”, Schatz totesi tähyten aurinkoiselle taivaalle.
“Ei silti ole huonoja viinivuosia, on vain huonoja viinintekijöitä. Joinain vuosina viiniä tulee enemmän, joinain vähemmän”, viinimies hymähti.
Kiertokävelymme aikana huomaan ilokseni, että viinikellarin nurkalla nököttää vanha puinen kantolaatikko. Siinä Schatz sanoo säilyttävänsä biodynaamiseen viljelyyn kuuluvia preparaattejaan. Oli hieno nähdä, millaisella kunnioituksella hän käsitteli biodynaamisen viljelyn aarrelaatikkoaan.
“Uusia taimia on laitettu viimeksi kasvamaan vuonna 1989. Meidän tilallamme käytetään kaikkia 500-sarjan preparaatteja.”
Olin hyvin kiinnostunut kuulemaan myös yleisesti viiniviljelyä paljon vaivaavasta homeesta.
“Riittävä valo, auringon lämpö ja piipreparaatti pitävät muun muassa homeet kurissa. Tietysti myös rungoille on tultava tarpeeksi valoa. Home ei ole koskaan ollut meillä mikään ongelma”, viljelijä vastasi.
Viinitarhan reunalla on komposti, mutta kompostimultaa ei viinien juurille levitetä usein. Schatz selvittää, että viinipensaat ovat vuosien saatossa kasvattaneet isot ja vankat juuret. Niillä ne keräävät ahkerasti itse tarvitsemansa ravinteet ympäröivästä, hyvin hoidetusta maasta.
Luomu tulee…
Espanja tuottaa paljon luomumerkillä varustettua ruokaa. 98 prosenttia luomuvihanneksista menee kuitenkin vientiin ja Andaluciassa luomuvihanneksia löytää omaan kotiruokapöytään vain etsimällä. Tavallisten kauppojen hyllyillä niitä ei juuri ole. Luomumerkin omaavien tuotteiden todellinen laatu on usein niiden myyjillekin epäselvä. Pohdituttaa, kulkevatko espanjalaisen luomun tuotantoluvut ja luomun myyntiluvut oikeasti käsikädessä? Mutta Espanjassa on kuitenkin tarjolla otollista maata, jolla viljellä luomua vaikka enemmänkin. Malagan luomukaupan myyjä vakuutti, että kansa Espanjassa on vähitellen heräämässä uniltaan ruoan laadun suhteen.
Schatz aloitti viininviljelyn biodynaamisen tavan mukaan, koska oli aiemmin elämässään nähnyt mitä kaikkea ihmiselle epäterveellistä viinin kasvatuksessa ja valmistuksessa käytetään. Hän ei halunnut olla tekemässä sellaista laatua, tai olla vastuussa ihmisten terveydestä.
Itse yllätyin siitä tiedosta, että tavallisissa viineissä ei tarvitse juuri kertoa mitä niihin laitetaan, mutta jos viljelee luonnonmukaisesti, on kerrottava lähes kaikki mitä pullossa ja sen liepeillä on.
Silti Schatz ei halunnut olla tekemässä vain tavallista viiniä, vaan terveellisempää viiniä. Kunnioitan ja arvostan hänen avointa tomintaperiaatettaan tässä vaikeassa ympäristössä, jossa tavanomainen viiniteollisuus painaa varmasti kovaa päälle.
Kilpailuvalteistaan Schatz paljasti, että hänellä on oma hiiva, joka on itse koulittu ja toimii viinintekoprosessissa juuri niin kuin hän haluaa. Kukaan ei siis pysty tekemään samaa viiniä, hänen viiniään.
“Viineissäni maistuu tämän tilan maan ja sen ympäristön maku.”
Schatzin paikka ei kuitenkaan ole täydellinen biodynaaminen tila. Sieltä puuttuvat isot eläimet, eikä biodynaamisille tiloille tärkeä omavaraisuusympyrä täyty täydellisesti. Schatz painottaa, että hän viljeleekin viinirypäleensä biodynaamista tapaa seuraten. Se on riittänyt tuottamaan loistavaa viiniä ja pitämään hyvää huolta maasta. Kaikkialla tilalla vallitseekin rauha ja helposti aistittava harmonia.
Schatzin viineille ei myöskään ole haluttu anoa biodynaamista Demeter-sertifikaatia. Viljelijän ymmärryksen mukaan Demeter-organisaatio Espanjassa haluaa prosenttiosuuden jokaisesta myydystä pullosta. Jäin myöhemmin pohtimaan tätä tietoa. Olinko ymmärtänyt oikein? Olinko kuullut oikein? Otin asian matkakumppaneiden kanssa puheeksi ja näin viljelijä oli todella sanonut. Onko tämä ollut tarkoitus, kun biodynaamisen valvonnan ja toiminnan peruskiveä ja periaatteita sertifioinnissa määriteltiin? Toivon yhä, että kyseessä on meistä johtuva väärinkäsitys asiassa, maakohtainen väärä ajattelu tai ihan vain joku muu virhe.
“En lähtenyt mukaan sellaiseen, mutta minä olen siis täysin rekisteröity luomuviinin viljelijä”, Schatz totesi osaltaan asiaan.
Luonnonmukaisesti viljelty viini raivaa itselleen tilaa tasaiseen tahtiin maailmanmarkkinoilla. Alkon hyllyiltä voi löytää nykyään jo muutamaa eri Demeter-viiniä, luomuviinejä on lukuisia. Schatz huomauttaa, että Euroopassa ja Yhdysvalloissa kysyntää riittää.
“Viineistäni 50 prosenttia menee vientiin”, Schatz kertoi.
Tämän ei ehkä pitäisi yllättää, sillä Schatzin viinit ovat hinnaltaan Espanjan mittapuun mukaan tyyriistä päästä. Pullollisesta saa pulittaa hieman yli parikymppiä. Mutta tilan viini on selvästi jo raivannut tunnettuuspolkuaan. Sitä voi ostaa jopa Malagan kansainväliseltä lentokentältä.
“Monissa Euroopan maissa kiinnostusta on, mutta Saksassa ei vielä niinkään. Suomeenkaan minun viiniäni ei ole vielä tilattu.”
Valaisevan tarhakierroksen ja valtavien puutynnyreiden taputtelun jälkeen, Schatz vei meidät maistamaan viinejään. Purskuttelimme suissamme ja spruittasimme lopulta sylkyastiaan kulauksen kaikista hänen kuudesta viinilaadustaan. Ne kaikki jättävät suuhun totaalisen erilaisen maun kuin muut alueen viinit. Erityisesti Rosén vahva ja täyteläinen maku yllätti minun makunystyräni. Valkoviini on sekin hyvin erilainen. Raikas. Schatz on syystä ylpeä tuotteistaan.
“Mitä muuta muka ikinä tarvitset kuin lasin hyvää viiniä ja palan maukasta juustoa?”,viljelijä kysyi hymyillen.
Lähtö tilalta oli iloisen haikea. Oli rohkaisevaa nähdä, millä kunnioituksella ja rakkaudella Schatz tilaansa hoitaa. Siellä oli puhdasta, tavarat olivat nätisti omilla paikoillaan. Puut, kukat ja pensaat olivat kaikki hoidettu omien luonteidensa ja ominaisuuksiensa mukaisesti, joku trimmattu viimeistä lehteä myöten, toinen taas rehottamassa villisti. Kävelytiet ja kivetykset olivat tyylikkäästi aseteltu luomaan tilan kasvustolle ja ympäristölle kehys.
Sanottuamme näkemiin ja tehtyämme viimeisen silmäyksen maisemiin, pakkauduimme pikku hoppaamme ja kaasutimme portista ulos muutama viinipullo auton takakontissa kilisten. Ajaessani tasaisentylsää moottoritietä takaisin kämpille, mietin, että onkohan missään niin kylmän sään kestäviä viinipensaita, että Takkulan pellolle voisi istuttaa muutaman sellaisen kasvamaan?
Andreas Heimsch,
viinientusiasti, projektijohtaja
Katso kuvakoostevideo Schatzin viinitilalta tästä linkistä: Schatzin tila
Viinitila Friedrich Schatzin viralliset verkkosivut tästä linkistä: F. Schatz verkkosivut