Ruuhkavuosissa tarpova perheenäiti juoksee kiireisen päivän jälkeen ruokakaupan käytäviä poimien ruokatarvikkeita kärryynsä.
Omenoita, makaronia, maitoa, vielä tarjousmehu kärryyn ja kassalle. Illalla sohvalla pötkötellessä iltauutiset kertovat thaimaalaisen mehutehtaan olosuhteista, lapsityöntekijöistä, surkeista palkoista, ihmiskaupasta ja pakkotyöstä. Kädessä on lasillinen mehua, mieleen tulee tarkistaa purkin kyljestä mehun alkuperä. Purkin kyljessä lukee alkuperämaa Thaimaa, tuottaja VIP-Juicemaker.
Finnwatchin tammikuussa 2013 julkaistu Halvalla on hintansa -raportti paljasti ongelmia suomalaisille kaupan ketjuille tonnikalaa ja ananasmehuraaka-aineita toimittavissa thaimaalaisissa tehtaissa. Kuopiolainen VIP-Juicemaker Oy ostaa anansmehukonsentraatin thaimaalaiselta Natural Fruit tehtaalta. Mehukonsentraattia käytetään muun muassa Pirkka-, Rainbow- ja Eldorado-mehuissa.
Finnwatchin raportin mukaan Thaimaassa toimivan Natural Fruitin tehtaan olosuhteet olivat kammottavat. Tehtaassa työskenteli burmalaisia siirtotyöläisiä ja lapsia lähes orjuutta lähentelevissä olosuhteissa. Palkat olivat minimaaliset ja niistä vähennettiin systemaattisesti erilaisia kuluja, jotka johtivat työntekijöiden velkaantumiseen. Päivät ovat pitkiä, eikä tehdas anna työläisille lupaa vaihtaa työpaikkaa. Osa työntekijöiden työluvista oli takavarikoitu. Työntekijät eivät pääse matkustamaan kotimaahansa tapamaan perhettään ilman, että jättävät pantiksi viiden päivän palkan. Näin tehdas tehokkaasti pakottaa rutiköyhät työläiset palaamaan oloihin, joissa pakotetaan jopa kymmenen tunnin ylitöihin ja joissa virheestä rangaistaan väkivallalla.
Perheenäidin lasissa oleva mehu maistuu yhtäkkiä karvaalta. Itseään eettisenä kuluttaja pitävä tuntee piston omassatunnossaan. Jälleen kerran hinnan halpuus vei mukanaan ja tuotteiden eettisyys jäi vain ajatukseksi.
Minä olen tuo perheenäiti. Toimintani on ristiriidassa arvojeni kanssa. Kiusallista. Jos minulla on mahdollisuus vaikuttaa kulutuspäätöksilläni johonkin epäkohtaan, niin minun tulee vaikuttaa siihen. Tästä seuraa hankalia kysymyksiä. Minkälaisia ratkaisuja olen oikeasti valmis tekemään? Mitkä eettisistä arvoistani ovat tärkeitä?
Kuvittelen arvojeni ohjaavan valintojani. Kuitenkin olen jatkuvasti vapaamatkustaja, joka ajattelee, että riittää kun muut ovat eettisiä. Sorrun kyynisyyteen ajattelemalla, ettei omilla kulutuspäätöksilläni ole merkitystä. Pidän siis eettisiä periaatteita tärkeinä, mutta en toimi niiden mukaan.
Valinta ja vastuu ovat yhteydessä toisiinsa inhimillisessä elämässä. Valintaan sisältyy mahdollisuus eli vapaus valita ja siten vastuu. Teen valintoja ristiriitaisessa tilanteessa, usein tiedostamatta kenen hyötyjä painotan: oman kukkaroni, riistettyjen työläisten vai lähialueen tuottajan? Krooninen taipumukseni asettaa itselleni tulevat hyödyt etusijalle näyttäisi estävän eettisen kuluttamiseni käytännössä.
En usko olevani ainoa.
Thaimaalaisen mehutehtaan oloista kertoneen uutisen jälkeen aloin tarkemmin miettiä omia valintojani, ihanneidentiteettiäni ja todellista kuluttajaminääni.
Tein päätöksen olla ostamatta enää halpamehuja. Aloin hakea tietoa kauppojen valikoimiin vaikuttamisesta sekä luin erilaisia tutkimuksia tuotteiden alkuperästä ja olosuhteista joissa niitä valmistetaan. Aloin boikotoimaan tuotteita, joiden valmistamisessa poljettiin ihmisoikeuksia ja yrityksiä, jotka hyötyivät riistosta. Tiedon hakeminen on monesti työlästä ja turhauttavaa. Luotettavasta tiedosta on pulaa, olosuhteista on vaikeaa saada tarkkaa tietoa.
Erilaisten sertifikaattien vertailu ei ole helppoa, eikä ole selvää mikä tuote loppujen lopuksi on eettisin. Ei ole aina takeita sille, että kuluttamalla vaikuttamisen tavoitteet olisivat hyväksyttäviä. Boikotoimalla thaimaalaisia mehutehtaita saattaa ajaa taloudellisesti haavoittuvaisia ihmisiä seksikauppaan sen sijaan, että olosuhteet tehtailla paranisivat.
Tiedostan nyt paremmin omien valintojeni seuraukset, useimmiten se heijastuu suoraan ostoskoriini. Olen ottanut askeleita eettiseksi kuluttajaksi tulemisessa. Edelleen lapsuksia sattuu, täydellisyys on kaukana.
Finnwatchin 2013 julkaisema raportti Halvalla on hintansa – kaupan omien merkkien vastuullisuus sai runsaasti huomiota niin suomessa kuin kansainvälisesti. Raportti herätti keskustelua yritysten vastuuvalvonnasta ja osoitti vakavia ongelmia erityisesti pitkissä ja heikosti valvotuissa riskimaiden alihankintaketjuissa.
Suomalaiset kaupan ketjut ryhtyivät aktiivisiin toimenpiteisiin raportin seurauksena. Ketjut ovat käyneet vuoropuhelua tavarantoimittajiensa kuten Vip-Juicemakerin kanssa ja asettaneet lisävaatimuksia alihankintaketjujensa valvonnalle. Raportissa mainitulta thaimaalaiselta tehtaalta hankinnat on keskeytetty ja vaadittu työolosuhteiden korjaamista. Toistaiseksi tehdas ei ole epäkohtia oikaissut.
Thaimaalaiseen mehutehtaan paljastaneen raportin tekijä Andy Hall joutui pidätetyksi Thaimaassa. Mehutehdas kärsi omistajansa mukaan myyntitappioista ja haastoi Hallin oikeuteen vaatien suuria korvauksia.
Tehtaan lapsityöläisten puolesta oikeudenkäyntejä ei nostettu.
Kuluttaminen on vaikuttamisen väline, sen vuoksi meidän kaikkien on syytä miettiä olosuhteita, joissa ruokamme ja muut hyödykkeemme valmistetaan. Asiakkaina meidän pitää vaatia kaupoilta lisää tietoa niiden myymien tuotteiden vastuullisuudesta. Halvin hinta ei voi olla ainoa valintaperuste.
Oikeudenmukaisen maailman saavuttaminen voi olla utopiaa, mutta siihen tulee silti pyrkiä.
Jutta Karsikas
lakiasiaintoimistoyrittäjä, väitöskirjatutkija, sekä sähläävä poniäiti
Lähteet:
Finnwatchin tutkimus
Lue myös Suomessa myytävästä kahvista: Tästä