PienenKylän Keny Suvanto osallistui helmikuussa Sveitsissä biodynaamisen viljelyn seminaariin. Ohjelmaan kuului myös tutustuminen kaupunkiviljelyn mahdollisuuksiin. Baselissa kerrostalojen pihoilla ja hylätyillä parkkipaikoilla kasvaa luomuyrttejä ja -vihanneksia kaikkien iloksi.
Sveitsi. Mieleen tulee ensimmäisenä juustot, kellot, pankit ja alpit. Mutta tämä hyvinkin järjestelmällinen ja tarkka maa, on myös yksi Euroopan suuri luonnonmukaisesti viljellyn ruoan kuluttaja. Kaupoissa haahuillessaan huomaa, että puhdas ruoka on täällä “in”. Lähes kaikesta, siis kaikesta, löytyy luomuvaihtoehto, ja joistain tuotteista ei muuta ole edes tarjolla. Aivan mahtavaa.
Sveitsi on juuri nyt mielenpäällä, sillä osallistuimme helmikuussa biodynaamisen viljelyn seminaariin Baselin liepeillä Dornachissa. Yksi seminaarin teemoista oli nykyaikainen kaupunkiviljely ja sen monet mahdollisuudet.
Baselissa toimii useita tahoja, jotka tuottavat kuluttajille ekologisesti ja paikallisesti elintarvikkeita, yrttejä ja kukkia. Kaupunkiin on perustettu useita isoja yhteisöllisesti hoidettuja puutarhoja, sekä laitettu satoja, ellei jopa tuhansia, pienistutuksia. Niitä näkyy talojen katoilla ja parvekkeilla ja myös vanhoilla parkkipaikoilla ja joutomailla. Istutukset rehottavat näyttävästi kuormalavalaatikoissaan.
Yhdistysten pohjimmaisena ideana on saada kaikki kaupungin tyhjät maa-alueet kasvamaan puhdasta ja paikallista lähiruokaa. Nyt käytössä on vasta osa. Silti tärkein tavoite on, että ihmiset saadaan aktiivisesti osallistumaan oman ruokansa tuottamiseen ja sitä kautta sitoutumaan kestävään elämäntapaan.
Osa isommista viljelyksistä toimii CSA-periaatteella (Community Supported Agriculture), jossa yritykset ja yksityiset ihmiset tukevat maanviljelyä ja saavat sitten osan sadosta. Kaupungista löytyy paitsi yhdistysten ja taloyhtiöiden viljelijöitä, myös koulujen, vanhain- ja päiväkotien hoitamia yhteisöviljelyksiä, niin sanottuja “syötäviä saarekkeita”. Nämäkin toimivat kaikkien eduksi. Kun vanhemmat esimerkiksi hakevat lapsensa hoidosta, saavat he päivän vihannekset mukaan kotiin vietäväksi.
Suurin osa viljelyksistä hoidetaan vapaaehtoistyöryhmissä, joille on nimetty vastuullinen vetäjä. Nämä viljely-yhteisöt ovat perustaneet myös yleishyödyllisen tietopankin, josta kaikki voivat etsiä neuvoja ja tietoa paitsi viljelystä myös vanhoista säilöntämenetelmistä ja kasvatustavoista.
Jotta hiilijalanjälki pienenisi tehokkaasti, on ympäri kaupunkia sijoitettu useita biojätteen keräyspisteitä. Niistä saatava aines kompostoidaan ja jalostetaan sekä polttoaineeksi että mullaksi ja lopulta niitä käytetään viljelyksillä.
Pikkupuutarhojen läheisyyteen on laitettu mehiläispesiä. Ne ovat viljelyalueille aina tuiki tärkeitä. Mehiläiset hoitavat pölytyksen, rikastuttavat kaupungin hyönteismaailmaa, ovat esimerkkinä yhteisöllisyydestä ja tuottavat “urbaanihunajaa”. Kaupunki on palkannut mehiläispesille yhden oman hoitajan. Hän valvoo, että pörriäisillä kaikki sujuu hyvin.
Miksi ei meilläkin?
Lopulta olimme kaikesta näkemästämme upeudesta täysin pää pyörällä. Se herätti kuitenkin ajatuksia. Aloimme pohtia, kuinka Baselissa niin hyvällä alulla olevan yhteisöllisyyden saisi toimimaan myös vaikka Helsingissä. Sissiviljelijöitä on Suomessakin ollut jo jonkin aikaa, mutta viherlänttien määrän kasvu olisi tärkeää täälläkin pelkästään jo ilmanlaatua ajatellen. Tällä Baselin menetelmällä saataisiin lisäksi puhdasta paikallisruokaa kaikille asukkaille.
Joutilaita maatilkkuja riittää kyllä meilläkin, mutta miten ihmiset, jotka ovat tottuneet hakemaan kaiken valmiina kaupasta, saataisiin osallistumaan oman ruokansa tuottamiseen? Tai miten kaupungin päättäjät saataisiin paremmin lämpenemään tällaiselle ajatukselle? Näitä asioita pohdimme pitkään. Asenteet ovat suurin blokki.
Meillä on ihan omakohtaista kokemusta siitä, miten taloyhtiön yhtiökokouksessa reagoidaan vielä tänä päivänä, jos joku ehdottaa salaattipenkin rakentamista tai kasvusäkkien tuomista kerrostalon pihalle kaikkien hyödyksi. “Ne näyttävät rumalta, vievät pihatilaa ja houkuttelevat ötököitä.”
Suomessa on vankka siirtolapuutarhakulttuuri ja juuri se asenne pitäisi saada leviämään ympäri kaupunkeja. Meillä yhdessätekemistä kalvaa ehkä vieläkin liikaa piheys ja peruskateus, vaikka ihmisten pitäisi ensimmäiseksi ymmärtää, että tässä kyse on yhteisestä hyvästä. Tämä siis kannattaa ihan vain jo siksi, että hyvinvoivien viheralueiden määrän kasvu puhdistaa sitä ilmaa ja luo sitä tasa-arvoisuutta.
Onnistuneita kaupunkipuutarhaesimerkkejä löytyy muualtakin kuin Baselista. Kuulimme seminaarissamme monta hienoa tarinaa onnistuneista puutarhaprojekteista eri puolilta maailmaa. Niissä on perustettu yhteisöllisiä puutarhoja, joihin työttömät, vähäosaiset tai stressaavaan kaupunkielämään kyllästyneet ihmiset ovat lähteneet mukaan oppiman uutta ja elämään elämää luomuruoan kasvatuksen parissa.
Erityisesti monet talouslukujen armoilla oravanpyörässä juosseet ihmiset tuntuvat loikanneen pois totutusta ja löytäneen elämälleen uusia arvoja. He ovat alkaneet omalla työllään ja kynnet mullassa tuottamaan puhdasta ravintoa omassa kaupungissaan omalle lähiympäristölleen.
“The miracle is this: The more we share, the more we have.” – Leonard Nimoy
Keny Suvanto
PienenKylän maatyökonevelho ja basisti
Katso kuvakooste Baselista/Watch pictures from Basel: Basel city gardening pics
Watch Keny& Bluelight play at Takkujazz festival: Keny Suvanto & Bluelight TakkuJazz 2015