Herään aamuisin hurmaavaan linnun lauluun. Sitä ei komppaa aamulentokoneiden jytinä, joka yleensä kumisee tasaisin väliajoin Takkulassa. Itseasiassa nyt huomaa sen, kun lentokone lentää yli, niin vähän niitä on viime aikoina yli hilpaissut. Lentomelun puuttuminen on yksi koronaviruksen aiheuttamista muutoksista maatilaelämässäni. Konkreettisempiakin vaikutuksia koronalla on. Esimerkiksi se, että meillä ei ole tänä vuonna ollenkaan alan harjoittelijoita, eikä yhtään koulu- tai ikäihmisryhmää tule keväiselle maatilavierailulle. Myös maanmuokkauskaluston hakeminen huollosta hankaloitui Uudenmaan tiesulun takia ja yhden pässikatraamme lisäyksen haku on samasta syystä pahasti viivästynyt.
Varauduimme jo jonkin aikaa sitten siihen, että hommat hoidetaan tänä kesänä lähes omin käsin. Nyt olemmekin organisoituneet ihan äärimmillemme. Kaikki on tarkasti aikataulutettu ja seuraamme istutuskalenteriamme hyvin tarkkaan. Tähän asti kaikki on sujunut mallikkaasti. Meille suurin koronapommi olisi ehkä se, että sairastuisimme Marin ja Lucaksen kanssa kaikki samaan aikaan.
Ainakaan vielä korona ei siis merkittävästi vaikuta työarkeemme. Silti medioiden surulliset uutiset ja erilaiset huolestuttavat korona-skenaariot jyskyttävät jossain minunkin takaraivoni perukoilla ihan joka päivä. Nonna täyttää ensi viikolla 79 vuotta. Hänen ja 86 vuotiaan kaupunki-mummimme terveydentilat pohdituttavat. Molemmat voivat tällä hetkellä ihan ok. Nonna on varsin energinen ja jo täysin kyllästynyt olemaan kotona. Häntä ei kuitenkaan tee mieli päästää edes lähikauppaan, ettei sieltä tartu mukaan vääränlaisia tuliaisia. Yritämme pitää hänet kiireisenä muilla keinoin, mutta harva se päivä nonnalan käytävällä kaikuu “Ei. Et mene” tai “Ei. Tuota ei kannata tehdä”.
Nonna parka. Ehkä hän antaa jonain päivänä meille anteeksi, kun emme nyt päästä häntä silmistämme.
Työt pellolla aloitettiin maanantaina. Lucas levitti kompostia pellolle. Pia härkäpapu haluaa maahan. Taimet kasvavat kasvihuonella. Tänä vuonna lisäämme viljelysuunnitelmassamme hieman viljan määrää. Ihan vain koronan takia. Ei sitten iske nälkä ainakaan CSA-kumppaneillemme, tai meille itsellemme.
Vilja tarvitsee kuitenkin säilytyspaikan, eikä meillä vielä ole täydellistä sellaista. Olen yrittänyt etsiä erilaisia rahoituskeinoja, ja tutkinut myös näitä korona-ajan mahdollisuuksia, jotta onnistuisimme rakentamaan viljavaraston, mutta laihaksi ovat vaihtoehdot jääneet. Jos muuten keksitte jotain briljantteja rahoitusideoita meille, niin laittakaa heti viestiä.
Carbon Action -hiilidioksidiprojekti osoittaa edelleen vahvasti suuntaa viljelytoimissamme. Haluamme sitoa peltomaahan niin paljon hiilidioksidia ilmakehästä kuin vain on mahdollista. Sitä varten täytyy erityisesti miettiä kumppanuuskasviyhdistelmiä ja monimuotoisuutta.
Meillä tulee olemaan tänä kesänä pellolla noin 200 lajiketta, kun kaikki erilaiset viljellyt kukat ja yrtit lasketaan mukaan. Luomutarkastuksessa saamme tästä varmasti taas huutia. Olen viisivuotisen viljelijähistoriani aikana tullut siihen tulokseen, että luomubyrokratia on selvästi monimuotoisuuden este viljelyssä. Luomutarkastaja ei ole vain yhtä tai kahta kertaa kehoittanut meitä vähentämään lajikemääräämme. Luomukoneiston tietotekniikka ei taivu tällaiseen määrään lajikkeita ja usein tarkastuksessa jotain kirjataan tai ymmärretään väärin, ja lopulta osoitetaan sormella sitten viljelijää. Minulle monimuotoisuus ja luonnonmukaisuus ovat kuitenkin sydämen asioita. En tee niissä oikopolkuja. Näen, että vain näillä keinoilla pellot pysyvät toimivina, terveinä ja tuottavina, ja niillä turvataan ruokavarmuus. Meillä monimuotoisuus ei siis todellakaan tule vähenemään.
Koronavirus sävyttää tänä keväänä ihan kaikken mitä teemme. Silti tämä kurja koettelemus luo myös monia mahdollisuuksia. Se on jo vaikuttanut siihen, että lähiruoka ja ruuan vaihtoehtoiset hankintamuodot kiinnostavat kansalaisia enemmän. Hyvä niin.
Maanviljelijä ajattelee kesää kehityskaarena. Kaikki pitää tehdä ajallaan. Nyt on koronahuolista huolimatta aika marssia pellolle ja kääntää katse kohti aurinkoa.
Melina Heimsch
vastuuviljelijä
