Loppuuko maailmasta hunaja

Loppuuko maailmasta hunaja

3.2.2017

PieneenKylään otettiin viime kesän alussa kaksi yhdyskuntaa mehiläisiä. Olimme koko porukalla innoissamme niitä vastassa. Heti kun pesät oli asetettu paikoilleen, painoimme kukin vuorollamme korvan pesän seinää vasten kuulemaan huumaavaa mehiläishurinaa. Mehiläisten hoidossa meitä opasti, jo vuosikymmeniä niitä hoitanut guru, Esko-setä. Kesän kuluessa keskustelin Eskon kanssa mehiläisistä paljon. Sain häneltä mittaamattoman arvokasta oppia niiden hoidosta käytännössä, aina kun kävimme yhdessä tarkastamassa pörriäistemme vointia, tai kun istuimme yhdessä teellä.

Mehiläiset tulivat elämääni hieman yllättäen, mutta ne kutsuivat minut heti tutustumaan omaan maailmaansa. Kun aloin ymmärtää mehiläisyhdyskunnan rakennetta, huomasin kuinka kiehtovia olentoja ne ovat.

 

JÄRKYTYS

Olen talven aikana lukenut mehiläisistä paljon ja suoraan sanottuna menin lukemastani toviksi pois tolaltani. Järkytyin. Nykymehiläisen elämän kurja todellisuus iski tutkimuksista päin näköä karmaisevana. Ihminen on toimillaan tuhonnut tältä hyönteiseltä ihan kaiken.

Mehiläisiä on pörrännyt maapallolla jo 150 miljoonaa vuotta. Aika kauan, kun vertaa, että nykyihminen on ollut täällä sellaiset 200 000 vuotta. Hunajamehiläisen hoito juontaa juurensa muinaiseen Egyptiin. Silloin ihminen arvosti mehiläisen työtä mittaamattomasti. Hunajaa kerättiin hillitysti, vain tarpeen mukaan. Usein se uhrattiin jumalille, käytettiin parantavana lääkkeenä tai annettiin arvolahjana. Mehiläisiä hoidettiin huolella ja niiden luonnollista rytmiä ja käyttäytymistä kunnioitettiin. Näin mentiin aina 1800-luvun teolliseen vallankumoukseen asti.

Teollisuuden kehityksen myötä mehiläisten hoidossa siirryttiin myös uuteen aikakauteen. Kuvioihin astui tehokkuus ja kiikarissa oli enää vain maksimaalinen taloudellinen hyöty. Mehiläiset kokivat shokeeraavan mullistuksen, kun pyöreästä pesästä siirryttiin mehiläiselle epäluonnolliseen, mutta nykyään vallalla olevaan, neliömalliin. Se mahdollisti kuitenkin mehiläishoitajille yhdyskuntien helpon käsittelyn ja tehokkaan hunajan keruun. Seuraavaksi mehiläishoitajat toivat markkinoille pölytyspalvelun. Viljelijät saattoivat nyt tilata mehiläiset tilalleen pölyttämään viljelykset tehokkaammin. Tätä tehdään edelleen Yhdysvalloissa. Tarhaajat kuljettavat siis yhä yhdyskuntiaan rekkalasteina satoja kilometrejä pölyttämään maanviljelijöiden peltoja ja hedelmätarhoja, vaikka se on niille äärimmäisen stressaavaa, tai jopa tappavaa.

Kun kaupallisuus pääsi sanelemaan mehiläisten hoitoa, käännettiin yhdyskuntien koko luontainen järjestys katolleen; kuningattaria tuotetaan keinotekoisesti, mehiläisiä ei päästetä parveilemaan ja yhdyskuntia siirretään paikasta toiseen. Kaiken kukkuraksi mehiläisen oman ravinnon eli hunajan sijaan, niille syötetään sokerimassaa. Niin. Hunaja siis on mehiläisen ravinto, eikä mikään pesän ylijäämätuote, jolla voidaan ylenpalttisesti läträtä. Viimeisen 150 vuoden aikana ihminen on toimillaan onnistunut täydellisesti orjuuttamaan hunajamehiläisen. Nyt me maksamme siitä hintaa.

Tänä päivänä mehiläiset ovat maailmanlaajuisesti enemmän uhanalaisia kuin koskaan aiemmin. Ongelmat ovat suurimmat Yhdysvalloissa, jossa yhdyskuntien määrät ovat laskeneet tasaisen varmasti aina 1940-luvulta asti. Vuosina 2006-2007 mehiläishoitajat ilmoittivat yhdyskunnistaan tuhoutuneen jopa 50-90 prosenttia! Englannissa luku oli samaan aikaan noin 30 prosenttia ja Italiassa 50 prosenttia.

Tässä kohtaa mehiläishoitajille ympäri maailmaa iski oikeasti hätä. Kukaan ei osannut nimetä selkeää syytä massakuolemille. Ilmiötä alettiin kutsua yhdyskuntien romahdushäiriöksi, CCD (Colony Collapse Disorder). Vuoteen 2013 mennessä jo yli 10 miljoonaa mehiläsyhdyskuntaa oli menehtynyt. Se on lähes kaksinkertainen määrä normaaleihin yhdyskuntien kuolemiin verrattuna.

ENTÄ MYRKYT?

CCD:tä on tutkittu viimeiset kymmenen vuotta ja nykyään sen syiksi määritellään mehiläisiin monelta suunnalta kohdistuvaa ylikuormitus ja stressi. Ne heikentävät mehiläisten omaa vastustuskykyä ja altistavat ne huomattavasti helpommin sairauksille. Stressi johtuu muun muassa mehiläisten rahtaamisesta paikasta toiseen, ilmastonmuutoksesta ja tietysti erilaisista torjunta-aineista ja ympäristömyrkyistä. Lisäksi suuri ongelma on mehiläistä jo lähes kaikkialla, mutta etenkin Yhdysvalloissa ja Euroopassa, ahdisteleva varroapunkki. Se on mehiläiseen kiinnittyvä verta imevä parasiitti, joka heikentää ne toimintakyvyttömiksi.

Torjunta-aineiden ja ympäristömyrkkyjen haittavaikutukset mehiläisyhdyskuntiin on monilla tahoilla myönnetty vasta hiljattain – ja usein vastentahtoisesti. Yksi maanviljelyssä eniten käytetystä hyönteisten torjuntamyrkystä on neonikotinoidi, neuroaktiivinen kemikaali, joka tappaa kaikki hyönteiset, siis myös mehiläiset. Se kulkeutuu työläismehiläisen kasvista keräämässä medessä pesään ja leviää, kun työläiset sylkevät sen hunajana ruuaksi. Jos mehiläisen toukka syö hunajaa, jossa on neonikotinoidia, se kuolee. Jos kaikki pesän hunaja on myrkyllistä, koko yhdyskunta lopulta kuolee, kun uusia mehiläisiä ei enää kehity.

Myrkyn haittavaikutukset osoittavat, ettei Yhdysvaltojen laajat mehiläisongelmat ole oikeastaan ihme. Euroopassa neonikotinoidien käyttöä on rajoitettu merkittävästi, mutta sitä ei silti ole kokonaan kielletty.

MITÄ NYT?

Mehiläiset ovat välttämättömiä monipuoliselle kasvikannalle. Erittäin riippuvaisia mehiläisistä ovat muun muassa omenapuut ja monet muut hedelmäpuut, mantelipuut, marjat, lukuisat vihannekset, sekä monet kukat. Nämä eivät pärjää ilman pölyttäjiä. Tilannetta voi lievittää ihmisen kehittämät muut pölytyskeinot, mutta on todettu, että ilman hunajamehiläisen korvaamatonta apua, yli kolmasosa viljelyskasveista on vaarassa hävitä kokonaan. Ja tietenkin mehiläisen kadotessa, aito hunaja loppuisi heti. Joten huoli hunajasta on olemassa.

Onneksi nämä merkittävät yhdyskuntien romahdukset ovat herättäneet monet mehiläistarhauksen ammattilaiset ympäri maailman kyseenalaistamaan omia toimiaan ja viljelijöiden menetelmiä. He ovat aktivoituneet puhumaan ja toimimaan asian puolesta. Nykyään annetaan myös jo paljon tietoa mehilästen luonnollisesta hoitamisesta, sekä yritetään jälleen nostaa ihmisten kunnioitusta mehiläistä kohtaan.

Ihminen on mielestäni tullut tiensä päähän siinä, että kopeloi 150 miljoonaa vuotta hyvin toimineita mehiläisyhdyskunnan luonnollisia elintapoja. Selvää on myös, ettei enää kannata kokeilla onneaan luonnon järjestyksen sotkemisesta myrkyillä. Hunajamehiläisen yhdyskuntien romahdus on vähintäänkin osoittanut tämän.

Jos omatunto vähän tässä sinullakin herää, on mehiläisen olemassaolon tukeminen itseasiassa verrattain helppoa. Luonnonmukainen viljely ei tuhoa mehiläisen luontaista elinympäristöä, vaan elävoittää sitä. Jos siis haluaa edistää mehiläisten hyvinvointia, kannattaa tukea alueensa lähiluomutilojen toimintaa.

Melina Heimsch

Mehiläishoitaja, opiskelija

Pölyttäjät pulassa -kampanja. PieniKylä Oy valitsi Suomi 100v -teemakseen mehiläisen. Haluamme osaltamme olla levittämässä mehiläistietoutta, jotta mehiläiset saisivat jatkossa elää niille luontaisella tavalla. Seuraa kampanjaamme some-kanavissamme. Lisäksi otamme tulevana kesänä tilallemme lisää mehiläispesiä vilkastuttamaan mehiläiskantaa alueellamme. Mehiläiset ovat äärimmäisen tärkeä osa myös suomalaista maalaismiljöötä. Tervetuloa tutustumaan niihin!

Lähteet:

A brief history of honey. http://www.honeyassociation.com/index.asp?pid=9

Beepocalypse Redux: Honeybees Are Still Dying – and We Still Don’t Know Why. http://science.time.com/2013/05/07/beepocalypse-redux-honey-bees-are-still-dying-and-we-still-dont-know-why/

Heidi Herrmann, Biodynamic Agriculture, interviews for the film ”The Challenge of Rudolf Steiner”. https://www.youtube.com/watch?v=U5G40qCDv6A

Here’s why we need to save the bees. http://www.naturallivingideas.com/save-the-bees/

Kuhnemann beekeeping lessons. https://www.youtube.com/watch?v=49_xtyIMdow&list=PL8yJvm-kXHvdiVLFr9Pu1JpzBfS92BU5N&index=3

Mehiläiset katoavat. http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/mehilaiset_katoavat

Neonicotinoid pesticides cause harm to honeybees. http://www.uni-mainz.de/presse/20351_ENG_HTML.php

Pesticide Manufacturers Own Tests Reveal Serious Harm To Honeybees. https://www.theguardian.com/environment/2016/sep/22/pesticide-manufacturers-own-tests-reveal-serious-harm-to-honeybees

Who killed the honeybee? https://www.youtube.com/watch?v=EEY9tcZS_eY