Istuin Goetheanumin isossa konferenssisalissa ja seurasin miten saliin valui väkeä tasaisena virtana. Mieletön puheensorina täytti koko tilan, kun huikeat 900 osallistujaa etsivät itselleen kiireisenä istumapaikkaa. Heitä oli matkannut Sveitsin pieneen Dornachin kaupunkiin ympäri maailmaa; Intiasta, Nepalista, Afrikasta, Amerikoista, Italiasta, Ranskasta, Tanskasta, yhteensä 44 eri maasta. Biodynaamisen viljelyn vuotuinen maatalouskonferenssi oli alkamaisillaan ja sen pääteemana oli preparaatit, eli se keskeisin tekijä biodynaamisessa viljelyssä. Havaitsin ilmassa suurta innostusta.
Konferenssin tämän vuoden neljän päivän ohjelma oli vahvasti painottunut preparaattien ominaisuuksien ja vaikutusten tuoreimpien tutkimustulosten esittelylle, sekä preparaattien valmistusohjeisiin.Biodynaamiset preparaatit kiinnostavat, sillä niiden vaikutukset maahan ja kasveihin ovat jo lyhyessä ajassa merkittävät ja niistä on tehty, ja tehdään, jatkuvasti yhä laajempia ja kattavampia tutkimuksia. Monet viljelijät ovat siirtyneet tavanomaisesta viljelystä kokeilemaan biodynaamista viljelyä ja biodynaamisia preparaatteja, koska heidän maansa on köyhtynyt merkittävästi. Monet ovat selvästi myös uteliaita viljelymuodon suhteen ja haluavat itse ottaa selvää toimiiko se oikeasti.
Preparaattien on todettu erityisesti vahvistavan maan ja kasvien elinvoimaisuutta, lisäävän maan humuskerrosta, sen eloperäisen aineksen kerrosta, joka hupenee huimaa vauhtia teollisen maatalouden vaikutuksesta. Lisäksi preparaattien on todettu parantavan kasvien sietokykyä ilmastonmuutoksen aiheuttamille ääriolosuhteille ja ilmansaasteille, sekä parantavan ruoan laatua.
Ei ihme, että sali oli täynnä kiinnostuneita kuulijoita.
Biodynaaminen maatalous perustuu monimuotoisuuteen ja siihen, että tila on kaikin puolin omavarainen luonnollinen kokonaisuus, jossa tilan ravinnekierto on suljettu ympyrä ja maata elävöitetään täysin luonnollisilla lannoitteilla. Maatila on kokonaisuus, ekosysteemi, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Biodynaamiset preparaatit ovat lannoitteita maalle ja ne toimivat siinä parantavasti.
Preparaatteja on kahdeksan. Niistä humuspreparaatti tehdään lehmän lannasta ja piipreparaatti kvartsista, ne säilötään lehmän sarvessa maakuopassa tietyn aikaa ja lopulta ne sekoitetaan veteen ja ruiskutetaan peltoon. Loput kuusi preparaattia valmistetaan siankärsämöstä, kamomillasta, nokkosesta, tammenkuoresta ja voikukasta eri tavoin fermentoimalla, sekä valerianasta uuttamalla. Ne lisätään kompostiin stimuloimaan muun muassa siinä tapahtuvia käymis- ja hajoamisprosesseja. Valmiilla kompostilla lannoitetaan pellot.
Preparaatteja pidetään yleensä jotenkin hassuina, jos niitä ei tunneta tai jos niiden vaikutuksista ei ole omakohtaista kokemusta. Biodynaamiset viljelijät kohtaavat hyvin paljon ennakkoluuloja. Me tiedämme sen, ja se kävi selväksi myös muutamien puhujien kertoessa kokemuksistaan Dornachissa. Nykyäänhän ei uskota mitään ilman tieteellistä tutkimusta, ei vaikka paljas silmä selkeästi kertoisi asian. Biodynaamisesa viljelyssäkin on päästy tieteen avulla siihen, että voidaan jo tarkkaan kuvata prosessit, joita preparoinnissa tapahtuu ja siten myös todistaa, miten ja miksi ne vaikuttavat maahan ja kasveihin.
Kun peffani alkoi konferenssipenkillä jo hieman puutua, tuli vuoroon eräs mielenkiintoinen italialainen viininviljelijä. Hän kertoi oman kokemuksensa preparaattien voimasta. Hän on viljellyt viiniään nyt muutamia vuosia biodynaamisesti ja hän on ottanut tavaksi tehdä tavanomaisesti viiniä viljelevän naapurinsa kanssa kerran vuodessa maan laatuvertailun. Vertailulähtökohdathan ovat erinomaiset, sillä molemmat viljelevät viiniä samalla seudulla ja maa on samanlaista. Testituloksena on ollut, että biodynaamisesti hoidettu maa on kuohkeaa ja elinvoimaista multaa, kun taas naapurin on kuivaa ja klimppistä. Biodynaamisissa rypäleissä kaikki arvot ovat lisäksi nätisti tasapainossa, mikä on hyvin tärkeä makuun vaikuttava seikka.
Mielestäni erittäin merkittävä näyttö preparaattien vaikutuksesta pellolla on, että kasveilla on taipumus kasvattaa laajemmalle ja syvemmälle juurakkoaan, kun maata on preparoitu. Mitä enemmän kasvilla on hiusjuurakkoa, sen paremmin se pystyy hyödyntämään maan ravinteita. Se, missä kasvi on kasvanut, mikä siihen on vaikuttanut ja miten sitä on käsitelty, vaikuttaa suoraan kasvin laatuun, sen ravintopitoisuuksiin. Preparaattien ansiosta kasveissa on todettu olevan muun muassa paremmat antioksidanttitasot. Ravinnetasapaino vaikuttaa kasvin vastustuskykyyn erilaisia olosuhteita kohtaan. Terve kasvi on vastustuskykyinen ja kestää ympäristöärsykkeitä, kuten ötököitä, tauteja tai vaihtelevia ilmasto-oloja paremmin. Terve kasvi voi kasvaa vain terveestä maasta, ja se mitä kasvi lopulta sisältää, kun syömme sen, vaikuttaa omaan terveyteemme. Ruoan ei kuulu olla vain vatsantäytettä, vaan ravintoa, joka edistää elämää.
Biodynaaminen viljely on varsin työläs tapa viljellä, mutta minä näen sen myös todella innostavana tapana. Siinä on loputtomasti uutta opittavaa ja vaikka yksistään preparaattien tekeminen vaatii paljon opiskelua kirjasta, tutkimista ja opettelua käytännössä, ne toimivat, vaikkei kaikkea heti osaisi tai ymmärtäisikään. Pääasia on, että niiden tekemiseen suhtautuu oikein ja vastuullisesti.
Neljän päivän konferenssi preparaateista antoi todella hyvän sysäyksen tulevaa kautta varten. Komppaan innostuneena monia muita biodynaamisia viljelijöitä maailmalla siinä, että preparaatit ja koko tämä viljelymuoto todella toimivat. Kolmen biodynaamisen viljelyvuoden jälkeen omalla pellollamme on nimittäin nähtävissä aivan selkeä ero maan koostumuksessa, ja kuten italialaisella viininviljelijällä, se myös tuntuu vihannestemme maussa.
Nyt jään kuitenkin odottamaan uutta kautta. Ensimmäiset taimet on jo istutettu kasvattamoon. Siellä ne versovat oman maamme mullalla täytetyissä kasvupurkeissa ja odottavat kanssani lumen sulamista.
Melina Heimsch
Viherpeukalo, opiskelija