Pyrin olemaan mahdollisimman omavarainen taloudessamme syödyn lihan suhteen. Metsästystä harrastan pääsääntöisesti Espoossa sekä Vihdissä metsästysseuran mailla.
Suurin osa metsästetyistä lihoista tulee ruokatalouteemme peura- ja hirvijahdin yhteydestä, mutta harrastan myös pienriistan pyyntiä. Pienriistan osalta metsästys on minulle valtaosin koiran toiminnan seurailua, eikä saalis aina ole pääasia vaan koiran tekemisen ja riemun seuraaminen.
Minulle tulee vuosittain noin 60 metsästyspäivää, joihin sisältyvät myös peura- ja hirvijahtipäivät. Lisäksi aikaa kuluu riistanhoitotyössä, johon kuuluu muun muassa suolakivien laittaminen, riistapeltojen sekä lumisena aikana riistaruokinnan järjestäminen. Osallistun mahdollisuuksien mukaan vierasperäiseen vahinkoeläinten pyyntiin, joita alueella ovat pääsääntöisesti supikoira sekä minkki.
Näiden lisäksi pyrin osallistumaan riistakolmiolaskentoihin sekä hirvieläinten laskentoihin, joilla kartoitetaan alueen riistakantaa paikallisesti sekä tietyn laskentakaavan mukaisesti valtakunnallisesti. Laskennat ovat hyviä mittareita riistakantojen verotuksen suhteen, mutta olen huomannut vuosien saatossa, että kulkemalla säännöllisesti metsästysalueilla saa hyvän kuvan vuotuisesta riistakannasta. Tällöin metsästystä voi mitoittaa kestävän kannan verotuksen mukaisesti, myös pienriistan kohdalla. Riistanhoitotyöstä hyötyvät muutkin kuin metsästettävät eläimet.
Oikein mitoitettuna metsästys on eettistä ja vastuullista. Riistaa metsästetään kestävän käytön periaatteella sekä paikallisen riistakannan ehdoilla. Metsästettävälle riistalle ei aiheuteta tarpeetonta kärsimystä. Itse pyrin käyttämään kaiken eräksi saadun riistan hyödyksi. Varsinkin peura- ja hirvijahdin yhteydessä otan poismenevät osat talteen koirille, jolloin eräksi saadusta riistasta ei jää juuri mitään hyödyntämättä. Riista onkin turvallista itse hankittua lähi- ja luomuruokaa parhaimmillaan.
Olen alun perin kotoisin Helsingistä ja metsästys- ja kalastusharrastus tuli minulle luontaisena, sillä isäni on aktiivinen metsästyksen ja kalastuksen harrastaja. Olen kulkenut isäni mukana eräharrastusten parissa ihan pienestä pitäen. Ensimmäinen metsästyskoira kotiimme hankittiin, kun olin seitsemänvuotias. Koira oli rodultaan beagle ja nimeltään Ukko. Tällä hetkellä minulla on 3-vuotias Saksanmetsästysterrieri Sisu. Minulla on ollut kolme dreeveriä, joista viimeisin, Demi, jouduttiin lopettamaan keväällä. Kaikki metsästyskoirani ovat olleet myös kotikoiria ja perheenjäseniä.
Metsästyskoiriin rakentuu vuosien saatossa aivan erityisen voimakas side, joka vahvistuu yhteisillä metsästysreissuilla. Koira ja isäntä luovat lauman, jossa kumpikin arvostaa toistensa toimia.
Metsästys ja luonnossa liikkuminen on paljon muutakin kuin riistan ampumista. Itselleni se on luontoelämyksistä nauttimista sekä mukavaa yhdessäoloa metsästyskavereiden kanssa.
Suhtaudun suurella kunnioituksella eräksi saatuun riistaan, eikä metsästä mitään oteta vaan riistaa saadaan eräksi. Saisin varmasti ostettua halvemmalla lihaa kaupasta, mutta kohdallani on kysymys periaatteesta. Kaikki eräksi saatu riista on saanut elää luonnonmukaisen elämän. Tätä mahdollisuutta kaupan lihatiskin tehotuotantoeläimillä ei ole ollut.
Lisäksi metsästyslupien myöntäminen perustuu hyvin tarkkoihin riistalaskentoihin, joiden perusteella tietyille alueille myönnetään peura- ja hirvilupia alueen eläinkantojen suuruudesta riippuen.
Metsästysseurojen tulisi tukea nuorten metsästys- ja kalastusharrastuksia. Nuorten on kohtuullisen vaikeaa päästämetsästysseuraan, jollei heillä ole maata omistavaa sukulaista. Metsästysseurojen tulisi katsoa asiaa hieman kauaskatseisemmin. Minkälainen ikärakenne metsästysseurassa on kahdenkymmenen vuoden päästä?
Pääkaupunkiseudun metsästysharrastukselle luo paineita luonnonsuojelu- ja virkistysalueiden laajeneminen. Metsähallitus pakkolunastaa alueita nopeutuvalla tahdilla maanomistajilta, ja metsästys niissä kielletään. Valtion omistuksessa on Uudellamaalla luonnonsuojelualueiksi vielä perustamattomia alueita, joiden suojelusta on päätetty joko aikaisemmissa kansallisissa suojeluohjelmissa, kaavoituksessa tai Natura 2000 –päätöksissä. Nyt tehtyjä suojelupäätöksiä ollaan laittamassa täytäntöön kovalla paineella. Metsästysharrastuksen tulisi olla mahdollinen pääkaupunkiseudulla tulevaisuudessakin.
Pääkaupunkiseudulla on voimakas hirvi- ja peurakanta, jota on pystyttävä jatkossakin pitämään kurissa metsästyksen avulla. Tulevaisuudessa tämä tulee olemaan osalle metsästysseuroista yhä vaikeampaa, kun luonnonsuojelualueiden metsästyskiellot tulevat voimaan.
En moralisoi, jos joku haluaa vastustaa metsästysharrastusta, mutta olen katsonut, että itse metsästämällä saan kaikkein luonnonläheisintä liharuokaa. Meidän taloudessa hyvän riista-aterian lisukkeena syödään itse kerättyjä sieniä ja marjoja sekä kotimaisia kasviksia, mahdollisuuksien mukaan luomukasvatettuja.
Arvostan sitä, jos joku haluaa syödä pelkästään kasvisruokaa, sillä omia valintoja pitää olla, ja jokaisen pitää mieltää omat ratkaisunsa itselle tärkeiksi. Metsästämällä perheelleni hankittu ruoka on minulle tärkeä arvo – jollakulla toisella voi olla toisenlaiset arvot. Kaikille ajatusmaailmoille on tässä yhteiskunnassa tilaa.
Mika Kasonen
Poliisi-Erämiehet ry:n metsästyksen johtaja