Heinäkuussa meillä meni monena työpäivänä useita tunteja siihen, että yritimme pitää peltotiet ja tilan piha-alueen vapaina ylimääräisistä autoista. Hulabaloo alkoi, kun monet kuumasta kärsivät kaupunkilaiset halusivat järvenrannalle ja tilamme liepeillä sijaitseva yleinen pieni parkkipaikka oli muutamia päiviä remontissa. Alueella oli selkeä pysäköintikielto ja siitä ilmoitettiin myös isolla ja näkyvällä kyltillä jo tien alkupäässä reilun kilometrin päässä. Kiellot eivät kuitenkaan järvivedestä unelmoivia pysäyttäneet, vaan pian autoja löytyi parkkeerattuna kylätien varrelta sieltä täältä. Se vaikeutti päivittäistä maatilatoimintaamme merkittävästi. Emme päässeet kompostille tai heinäpellolle ollenkaan, ja vihannespellollekin piti ajaa traktorilla hyvin varovaisesti, ettei vain peltotien eteen väärin pysäköidyt autot naarmuunnu.
Parkkipaikkaremontin piti kestää vain muutamia päiviä, mutta koska ihmiset viisveisasivat parkkauskiellosta ja jättivät autonsa myös työmaa-alueelle silloin, kun kukaan ei ollut kieltämässä, venyivät työt lopulta monella päivällä – ja meidän piinamme samaten.
Tuo taustatiedoksi.
Olen nimittäin jälkeenpäin jäänyt hämmästelemään erityisesti sitä tapaa, jolla monet ihmiset reagoivat, kun heille sanotaan, ettei autoa voi noin vain pysäköidä aktiivisessa käytössä olevalle maatila-alueelle.
Mummimme on saanut useaankin otteeseen kuulla luennon jokamiehen oikeuksista, sekä ottaa vastaan hyvin uhmakasta sanailua, tai jopa suoranaista haistattelua. Minulle asiaa on lähinnä vähätelty. Siskoni puolestaan tuli kerran melkein yliajetuksi, kun yksi raivopää kaahasi pois kaivinkoneen kuskin huomautettua hänelle, että parkkipaikka todella on suljettu. Tämän kaaharin tulilinjalla oli silloin myös yksi kuusivuotias poika ja yksi koira, piha-alueella. Se ei ollut enää leikkiä.
Yleensä järvellä kävijät ovat kunnon väkeä ja kirjoitukseni voi vaikuttaa törkeältä yleistykseltä, mutta tänä kesänä vaikuttaa oikeasti siltä, että suuri osa alueella liikkuneista eivät ole välittäneet mistään muusta kuin omasta itsestään. Hyvät tavat on unohdettu. Miksi?
Asia on huomattu muuallakin. Olen lukenut somesta useita valituksia huonosta käytöksestä järvien lähialueilla. Hiljattain luin Länsiväylästäkin tarinaa siitä, kuinka Espoon Myllylammen alueella on myös ollut parkkipaikkapulaa ja siellä on huoletta käyty kääntämässä autoja ihmisten hoidetuilla kotinurmialueilla. Siellä on lisäksi parkattu kapean tien varrelle niin, että asukkaat eivät ole päässeet koteihinsa. Onko tämäkään reilua?
On jo monesti väitetty, että kuuma sää käräyttää käytöstavat. Minä toivon, ettei itsekäs ja huono käytös ole mikään uusi normaali.
Mari Salmela
hämmästynyt peltotyöntekijä