PienenKylän Melina Heimsch kävi jälleen mielenkiintoisen keskustelun isoäitinsä Kaarina Heimschin kanssa. Nyt puheenaiheena olivat lapset ja sadut. Miksi satujen kertominen on niin tärkeää lapsillemme?
Luin kevään aikana muutamankin uutisluonteisen jutun netistä siitä, että lapsille ei nykyään lueta tai kerrota tarpeeksi satuja. Satujen nähdään usein kuitenkin kehittävän lapsia ja valmistavan heitä myös aikuisuuden koettelemuksiin. Olen itse miettinyt jo pitkään satujen vaikutusta meihin kaikkiin.
Lopulta kävin mielenkiintoisen keskustelun mummini Kaarina Heimschin kanssa saduista ja lapsista.
Mummini on tehnyt läpi koko elämänsä työtä lasten kanssa ja liputtaa vahvasti satujen puolesta. Hänen mukaansa oikeanlaisten satujen kertominen lapsille on vieläpä äärimmäisen tärkeää.
”Sadut ovat ennen kaikkea perusmoraalin ja ihmisen sisäisten voimien kasvattajia. Juuri siksi ne ovat niin tärkeitä lapsille. Ne kasvattavat myös lapsen mielikuvitusta ja itsenäistä ajattelua. Lapsi oppii vähitellen ajattelemaan loogisesti ja hahmottamaan, että kaikilla asioilla on looginen seuraus”, mummi avaa.
Pienillä lapsilla ei ole vielä johdonmukaista älyllistä ajattelua, vaan lapsi elää mielikuvituksen varassa ja jäljittelee kaikkia ympärillään olevia ihmisiä.
”Saduissa lapselle tuodaan esiin elämän perusasiat tavalla, jonka hän pystyy luontaisesti ymmärtämään ja sisäistämään.”
Monet vanhemmat tuntuvat nykypäivänä itse kavahtavan klassikkosatujen alkuperäisiä versioita. Ne nähdään nykypäivänä liian pelottavina, eikä lasta haluta pelotella. Tässä tulee helposti mieleen siis vaikka Grimmin sadut.
”Perussadut, kuten Grimmin sadut ovat erittäin tärkeitä lapsille. Ne ovat monessa asiassa hyviä esimerkkejä. Niitä pelästytään usein ja ajatellaan, ettei tuollaisia hirveyksiä voi lapselle lukea, kun niissä laitetaan esimerkiksi pahaa tehneelle jalkaan punaiset rautakengät, jotka hehkuvat tulikuumana, ja hänen on vielä käveltävä niillä. Tai jotain vastaavia asioita, jotka tuntuvat kamalilta. Lapselle tällaiset asiat antavat kuitenkin todellisia kokemuksia siitä, mitä elämä on ja voimista mitä elämässä on. Jos toimit epämoraalisesti, saat vastaavia kokemuksia itsellesi. Saduissa, kuten elämässäkin, paha saa aina palkkansa. Elämä ei silittele ja hemmottele ketään. Hemmottelu on teeskentelyä, sillä ennemmin tai myöhemmin jokainen kokee elämässään järkyttäviäkin asioita ja silloin on pystyttävä seisomaan omilla jaloillaan – ja jos ei ole sitä oppinut, niin sitten se onkin menoa”, mummi hymähtää.
Nykyaika
Satujen korvikkeina tomivat tänä päivänä usein video-, konsoli-, ja nettipelit. Ne ovat jo erittäin suosittuja jopa aivan pienten lasten keskuudessa. Niistä kuitenkin puuttuu tärkeitä elementtejä. Niistä ei saa sellaista moraalista oppia, jota vain sadut lapsille rakentavat, eikä niissä ole kanssakäymistä aikuisen ja lapsen välillä. Pelit myös voivat latistaa lapsen omaa mielikuvitusta. Ja rikas mielikuvitushan on erittäin tärkeä pääoma ihmiselle.
Teknologia kuitenkin kuuluu vahvasti nykyaikaan, eikä sitä pidä mumminikaan mielestä kieltää.
”Kohtuu on hyvä pitää mielessä”, mummi hymyilee.
Mummi huomauttaa, että aivan supertäydellinen satuhetki vaatii jonkin verran vaivaa myös aikuiselta.
”Parasta olisi ensin itse opetella satu ulkoa ja ymmärtää sen logiikka ja viesti. Sitten se tulisi kertoa lapselle aivan omin sanoin ja elkein, ennemmin kuin vain lukea suoraan kirjasta. Tämä elävöittää ja antaa sadulle aivan eritavalla uskottavuutta.”
Koko keskustelumme ytimen mummi kiteyttää lopulta yhteen lauseeseen:
”Saduilla koulutetaan ihmisiä elämään.”
Melina Heimsch
opiskelija ja PienenKylän jokapaikan häärä