Miksi luomueläimiä

Miksi luomueläimiä

5.6.2017

Asuin aiemmin kaupungissa ja ostin silloin tällöin luomua, sillä tiesin sen verran, että luonnonmukaisesti tuotettu ruoka on puhtaampaa ja eettisempää kuin tavanomainen. Lapsena olin viljellyt porkkanoita hevosenlannan voimalla, ja makumuistoksi oli kiteytynyt kokemus, että omat porkkanat olivat maukkaampia kuin kaupan porkkanat.

Sittemmin menin naimisiin luomumiehen kanssa ja tulin perehtyneeksi juurta jaksain tavanomaisen ja luomutuotannon eroihin. Meillä on karjatila, jossa kasvatamme luonnonmukaisesti charolais-lehmiä ja monirotuisia lampaita. Nurmea ja laitumia on yhteensä noin 600 hehtaaria, suurin osa vuokramaita. Ruohonsyöjiemme pääasiallista ravintoa on kesäisin ruoho ja talvisin säilörehu, joka on säilötty aumoihin ja tuotettu ilman mitään kemikaaleja. Luomu onkin ainoa sertifioitu tuotantotapa, joka takaa, ettei tuotannossa ole käytetty kemikaaleja, kuten kasvinsuojeluaineita tai keinolannotteita. Sillä on merkitystä kuluttajalle, joka arvostaa puhdasta ruokaa. Tavanomaisessa viljelyssä käytettävien kemiallisten aineiden vaikutuksia ei kunnolla tiedetä, joten luomuruoan syöminen on ainut keino välttyä kemiallisten aineiden haitoilta.

EKOLOGISTA JA EETTISTÄ RUOANTUOTANTOA

Luomu sisältää ajatuksen ekologisesti ja eettisesti kestävästä ruoantuotannosta. Kotieläintiloilla ruohonsyöjiä tavallisesti laidunnetaan keväästä syksyyn. Meidän lehmämme siistivät laidunkauden perinnebiotooppilaitumia merenrannoilla Oulussa ja lähiympäristössä. Toisin sanoen naudat syövät rantojen kolmemetrisen rytikasvuston matalaksi ja näin vähentävät oleellisesti mereen joutuvan ja sitä rehevöittävän biomassan määrää. Samalla maisema avartuu ja monille muuttolintulajeille tarjoutuu sopivia levähdyspaikkoja. Perinnebiotooppilaidunnuksella on suotuisa vaikutus rantojen kasvillisuuteenkin, sillä laidunnus raivaa tilaa lajikkeille, jotka aiemmin jäivät rytin varjoon.

Perinnebiotooppilaidunnus sinänsä ei kuulu luomuehtoihin, mutta laidunnus kuuluu. Sillä on eläinten hyvinvointiin ja tuotannon eettisyyteen liittyvä puolensa: naudat ovat ruohonsyöjiä ja laumaeläimiä, jotka kymmenien hehtaarien laitumilla oleskellessaan saavat elää lajilleen tyypillistä elämää luonnon helmassa. Meillä laumassa on yksi sonni sekä emoja vasikoineen. Laidunkauden aikana sonni astuu kiimaan tulleet laumansa lehmät ja hiehot. Luomussa voisi käyttää myös keinosiemennystä, mutta se on aina epävarmempaa ja työläämpää kuin antaa sonnin tehdä työ. Laumat elävät sosiaalisesti hyvin rikasta elämää: emot hoitavat vasikoitaan, vasikat kisailevat keskenään, kaverit kihnuttavat ja nuolevat toisiaan, välillä pusketaan ja heitetään perää. Sama sosiaalinen elämä jatkuu toki talvellakin pihattonavetoissa.

Laidunnuksen eettinen puoli liittyy naudanlihantuotantoon globaalisti. Kun nautoja laidunnetaan viljelyyn kelpaamattomilla alueilla, ne eivät vie tilaa muulta ruuantuotannolta. Kääntäen: millä muulla tavalla rytistä ja pajuista saa ruokaa? Toki naudat syövät myös viljeltyä nurmea, mutta kokonaisuudessa laidunkauden osuus on merkittävä. Nurmen viljely tai peltolaidunnus eivät toisaalta pohjoisilla alueilla edes vie tilaa viljan viljelyltä, sillä pohjoisessa viljat eivät muutenkaan menesty kovin hyvin.

LUOMU ON ELÄINTILOILLA HYVINVOINTISERTIFIKAATTI

Kotieläintiloilla luomu merkitsee kemikaalittomuuden lisäksi sitä, että eläintenpitoa säätelee tukku hyvinvointisäädöksiä. Elina Lappalainen valottaa palkitussa kirjassaan Syötäväksi kasvatetut (2012) erittäin hyvin, mitä eroa on tavanomaisella ja luonnonmukaisella kotieläintuotannolla. Luomussa pito-olosuhteita määrittää paljolti se, että eläimillä tulee olla mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen. Esimerkiksi nautaa ei saa pitää erillään laumasta, vaan sillä tulee sairaskarsinastakin olla vähintään näköyhteys lajitovereihinsa. Moni tarhassaan yksin koljottava hevonen tai kerrostalokoira ilahtuisi vastaavasta mahdollisuudesta.

Hyvinvointisäädöksistä valtaosa koskee eläinsuojien kokoa ja valaistusta sekä ulkoilun järjestämistä. Luomussa eläinten on saatava liikkua vapaasti ja päästävä aina ulkoilemaan. Lappalaisen mukaan se ei valitettavasti välttämättä tarkoita, että esimerkiksi kaikki luomunaudat pääsisivät kesällä laitumelle, jos niillä on muuten riittävä ulkoilumahdollisuus. Yleensä luomutilat kyllä laiduntavat eläimiään.

Luomu takaa kuluttajalle, että hänen ruokansa on saanut elää lajityypillisesti eli toteuttaa lajilleen ominaisia tarpeita. Esimerkiksi parsinavetat tai pimeät ja ahtaat eläinsuojat eivät kuulu luomuun. Suurin osa harrastehevosten pidosta ei myöskään vastaa luomustandardeja, koska terveen laumaeläimen kuuluu saada elää laumassa ympärivuorokautisesti. Karsinaan erilleen ottaminen on vain sairastapauksia varten. Voisi kiteyttää, että luonnonmukaisessa tuotannossa ihminen haittaa eläinten elämää mahdollisimman vähän. Ihminen vain mahdollistaa eläinten elämän huolehtimalla riittävästä ja oikeasta ravinnosta sekä tarkoituksenmukaisista olosuhteista.

ANTIBIOOTTEJA VAI EI?

Koska luomussa vältetään kemikaaleja, eläimiä ei lääkitä kuin tarpeen mukaan. Muualla maailmassa on tavallista antaa tuotantoeläimille antibioottia rehun seassa tulehdusten ennaltaehkäisyksi ja kasvun takaamiseksi. Tällainen ei ole Suomessa sallittua edes tavanomaisessa tuotannossa, vaan kaikki lääkintä on harkinnanvaraista. Luomussa kuitenkin varoajat teurastusta ajatellen ovat kaksinkertaiset tavanomaiseen verrattuna.

Luomussakin eläimet sairastavat. Olen piikittänyt ripulista ja tulehduksesta kärsivälle vasikalle ripulilääkettä, kipulääkettä ja antibioottia. Olen nesteyttänyt ja loimittanut. Kaikesta lääkinnästä pidetään tarkkaa kirjaa, ja yksittäisen potilaan lääkityksestä ollaan perillä paremmin kuin sairaalassa.

Eläinlääkäri on tärkeä yhteistyökumppani, jonka kanssa suunnitellaan hyvinvointiasiat ja sairaiden hoito jo etukäteen. Mitään toimenpidettä ei tehdä ilman, että tarvittavasta kipulääkityksestä huolehditaan. Luomussa voidaan käyttää kaikkia eläinlääkärin määräämiä lääkkeitä, sillä eläimen hyvinvointi menee tiukan kemikaalien välttelyn edelle.

Luomu ei ole ideologia

Luomu herätti keskustelua, kun hallitus päätti tukea kouluruokailussa luomumaitoa. Mielipidepalstojen kannanotoista paistoi paheksunta, että kaikenlaiseen ideologiseen huuhaahan valtio rahojaan haaskaa. Asiantuntijat kokivat tärkeäksi kertoa, ettei luomu ole ratkaisu maailman ruoantuotanto-ongelmaan heikon tuottavuutensa takia. Luomuhan tuottaa tilastojen mukaan vain neljänneksen tavanomaiseen viljelyyn verrattuna!

Maa- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikainen sanoi ytimekkäästi, niin kuin asia on: ”Luomu ei ole ideologia, vaan sertifioitu tuotantotapa.” Ei ole tieteellisesti osoitettu, että luomuruoka maistuisi paremmalta kuin tavanomainen – vaikka moni jakaa kokemukseni porkkanoista. Luomu ei väitä olevansa vastaus globaaleihin ongelmiin. Sen sijaan luomu tarkoittaa sitä, että paikallisesti, tässä kohtaa maata, ympäristöön ja eläviin organismeihin ei päästetä myrkkyjä. Harva tulee miettineeksi, miten monta kertaa esimerkiksi tavanomaiset perunakasvustot ruiskutetaan kasvukauden aikana. Eläintiloilla luomu merkitsee myrkyttömyyden lisäksi keskimääräistä tiukempia hyvinvointikriteerejä.

Suomessa luomutuotanto on nimenomaan valvottua ja tarkkaan dokumentoitua tuotantoa. Jos Italiassa mafia onkin haistanut luomussa rahan ja läiskii luomumerkkejä tuotteeseen kuin tuotteeseen, Suomessa ainakin valvontaan voi luottaa. Eviran tarkastajat kiertävät tiloja säännöllisesti, ja puutteet dokumentoinnissa tai jäljitettävyydessä voivat johtaa isoihin tukimenetyksiin. Luomuehtojen noudattaminen ei siis ole vapaaehtoista.

Minulle luomu on siinä mielessä ideologia, että eläinten hyvinvointi on minulle arvo sinänsä. En voi oikein edes ymmärtää, että Suomessa on sallittua pitää eläimiä keskitysleirin kaltaisissa olosuhteissa. Tavanomaisessa naudanlihantuotannossa nimittäin eläin voi elää koko elämänsä sisätiloissa ritiläpalkkilattialla, jolla makaaminen ei taatusti ole mukavaa. Ruoansulatuksensa vuoksi naudan on kuitenkin pakko päästä makuulle, joten se kärsii huonosta alustasta väistämättä. Luomussahan käytetään yleensä kestokuivikepohjaa, eli makuualue kuivitetaan turpeella ja oljella, joista talven mittaan muodostuu muhkea patja. Se on kalliimpi ja työläämpi, mutta ehdottomasti eläinystävällisempi vaihtoehto.

Syön nykyään lähes pelkästään omien eläintemme luomulihaa. Pidän merkityksellisenä sitä, että tiedän, miten ruokani eli elämänsä ja miten se kuoli. Joka kerta lihaa leikatessani ajattelen kunnioituksella henkensä heittänyttä eläintä. Se kuoli, jotta me saamme elää. Se ruokkii meidät ja koirat ja kissatkin. Kerran mietin, olikohan tämä lehmä siinä porukassa, josta ihmiset soittivat palokunnalle, että lehmät seisovat vedessä, onko niillä joku hätä. Palokunta oli tiennyt kertoa, että helteellä voi tuntua mukavalta mennä mereen vilvoittelemaan.

Haluan, että eläimillämme on sellainen elämä. Että voi mennä vaikka mereen vilvoittelemaan.

Anna Saari

Karho-ojan karjatila