Viime aikoina muovi on vihdoin saanut osakseen huomiota. 1950-luvulla keksitty monitomimateriaali on vallannut maailman täysin ja käytämme sitä huomaamattamme ihan kaikkeen. Mutta muovista on tullut iso ongelma. Se ei katoa itsekseen yhtään mihinkään, se on kaikelle elolliselle epäterveellistä, ja siitä on tullut yksi merkittävimmistä ympäristösaasteista.
Heidi Hautalan lanseeraama Muoviton maaliskuu -tempaus sai monet kiinnittämään muoviin täysin erilailla huomiota. Olen jo opiskelujeni yhteydessä joutunut miettimään muovia monelta eri kantilta ja kun tämä kampanja julkistettiin Facebookissa, päätin myös minä olla mukana, ehkä oppisin jotain tärkeää. Niin kävi.
Ensimmäisen maaliskuisen kauppakäynnin jälkeen ymmärsin painajaisen määrän käytännössä. Emmehän me osta marketista juuri mitään mikä ei ole muovissa. Omenat laitetaan muovipussiin, jos ne eivät ole niissä jo valmiina. Paprikat ja kurkut ovat kääritty muoviin, yrtit nököttävät muovirasioissaan. Juustot ja leipä ovat myös muovitettu, jogurtti on muovipurkissa, pakasteista kaikki ovat muovipusseissa. Pesuaineet ovat muovipulloissa, hammastahna muovituubissa ja moni muu tuote on muuten vain kääritty muoviin. Vain Kauppahallissa pystyin pyytämään, ettei ostoksiani laiteta ollenkaan muoviin ja siellä toivettani myös arvostettiin.
Hyväksymme asioita huoletta niiden helppouden vuoksi. Näin on käynyt myös muovin kanssa, kun se on vaivihkaa hivuttautunut kaappeihimme. Minua ihmetyttää, miten on mahdollista, että olemme onnistuneet päätymään tilanteeseen, jossa muovia on enää lähes mahdotonta välttää. Mahdettiinko muovia tuotaessa markkinoille ajatella mitään sen elinkaaren loppupäästä? Tuskin. Mahdettiinko asiaa miettiä siinäkään vaiheessa, kun muovin käyttö alkoi eksponentiaalisesti kasvamaan? Tuskin. Oltiin vain niin innoissaan tämän aineen suomista mahdollisuuksista ja taloudellisista tuotoista. Yhä vieläkin markkinoille tuodaan tuotteita, joiden koko elinkaarta ei ole terveys- tai ympäristövaikutusnäkökulmasta pohdittu ollenkaan. Muovista ei selvästi ole vielä opittu tarpeeksi.
Muovin kanssa on selvää, että ratkaisu löytyy enää vain kuluttajatottumusten muuttamisesta. Tosin Muovittoman maaliskuun aikana huomasin, että omia tottumuksiaan on hyvin työlästä lähteä muuttamaan, se vaatii paljon energiaa.
Haluan kuitenkin tehdä muutoksen. Olen hankkinut kaappiini monta kestokauppakassia ja pidän yhtä aina rullalla laukussani varmuuden vuoksi. Vihanneksia ja hedelmiä ostaessani en enää ota niitä tarjolla olevia pieniä rullapusseja. Aion nyt tehdä niille oman pienen kestopussin. Kerään siis kaikki hedelmät ja vihannekset, punnitsen ne erikseen, laitan pussiini ja sen kylkeen liimaan lopuksi kaikki hintalaput.
Monet uskovat ratkaisseensa tämän ongelman käyttämällä biomuovipusseja. Olen kuitenkin seurannut tutkimuksia myös niistä ja ne eivät itseasiassa ole sen parempi vaihtoehto kuin tavallisetkaan. Ne hajoavat vain täysin kontrolloiduissa olosuhteissa ja valitettavasti ne eivät aina täysin hajoa edes biojätteenkäsittelylaitoksella.
Yritän ostoksilla välttää myös muovikääreissä olevia tuotteita. Tämä vie minut usein halliin tai torille. Siellä voin ainakin yrittää pyytää myyjältä muovitonta paketointia ja voin myös ehkä viskata tuotteet vain suoraan kassiini.
Lisäksi olen kotona vaihtanut muoviset säilytyspurkkini lasisiin. Olen ilokseni huomannut, että niitä on tarjolla jo monenlaisia. Nyt kun vielä treenijuomapulloille löytyisi ekologisempia vaihtoehtoja, niin olisin iloinen. On hyvin erikoista, että muoville ei juuri ole vuosien varrella tullut tarjolle mitään varteenotettavia kilpailevia materiaaleja.
Me ja omat kotimme ovat vain osa muoviongelmaa. Järkyttävimmät jäljet löytyvät maailman isoista valtameristä. Huolettomasti jokiin heitetyt muovijätteet valuvat lopulta meriin asti ja nyt niistä muotoutuneet jätepyörteet ovat kasvaneet jo käsittämättömän kokoisiksi jätesaariksi, joista kärsivät luonto, eläimet ja ihmiset. Sekä myös bisnes.
Tuttava kävi Malediiveilla ja oli aivan pöyristynyt siitä, miten rannalle jouduttiin aamuisin raivaamaan muovin sekaan tilaa auringonottajille. Eikä kyse ollut yhdestä tai kahdesta muovipurkista. Niitä kerättiin sieltä kuulema välillä säkeittäin. Lehdestä taas luin, että Balilla hengenpelastajien toimenkuva on vuosien saatossa vissiin hieman laajentunut. Rannoilla annetaan muoviaaltohälytyksiä, jotta auringonpalvojat ja surffaajat eivät loukkaannu jäteaallon iskiessä. Lisäksi pari viikkoa sitten uutisoitiin myös Havaijin ja Kalifornian välissä kelluvien muovilauttojen suuresta määrästä. Tosin jenkit tämä tieto yllätti tietysti taas täysin.
Minulla on myös omakohtaista kokemusta isojen merien muoveista. Kun muutama vuosi sitten vierailin Hongkongissa, rantojen ja poukamien muovijätemääriä oli mahdotonta olla huomaamatta. Kaikki niistä eivät olleet meriveden tuomaa, sillä ihmisiä ei sielläpäin juuri huoleta heittää roskia luontoon. Se on selvästi jopa maan tapa.
Olen huomannut, että muovi on alitajuisesti alkanut vaikuttaa ruokavalintoihini. Vaikka pidän kalasta, niin minun ei tee sitä enää mieli, koska mikromuovit ja niihin sitoutuneet myrkylliset aineet kulkeutuvat kaloista omaan kehoomme. Minun on myös hyvin vaikeaa ostaa muuta jauhoa kuin pientuottajilta tai luomua, kun tiedän, että monilla viljelysmailla on käytetty puhdistamolietettä, joka sisältää ainakin mikromuovia, huumejäämiä ja raskasmetalleja.
Vesihanaani olen jo aikaa sitten hankkinut suodattimen, sillä onhan juomavedestämmekin jo löytynyt mikromuovipitoisuuksia.
Muoviongelma on maailmanlaajuinen ja käsittämättömän suuri. Se on kuitenkin pakko olla ratkaistavissa. Yhtälailla kuin muovi tuli aikoinaan markkinoille, voidaan nyt innovoida uusia vaihtoehtoja sekä pakkauksiin että luonnonsuojeluun. Yksi hollantilainen merenpuhdistaja on tulevana kesänä aloittamassa valtamerten siivouksen. Yksi ei vielä kesää tee, mutta se on alku. Ensimmäisenä meidän kaikkien pitää lopettaa se huoleton muovin käyttö.
Laura Heimsch
maanviljelijä ja teekkari
Liitteitä:
Ihmeaineesta saasteeksi: Ihmeaineesta saasteeksi. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/01/26/mikromuovia-paatyy-myos-jarviin
Dokumentti: A Plastic Ocean
Lwanga, E. et al. Microplastics in the Terrestrial Ecosystem: Implications for Lumbricus terrestris (Oligochaeta, Lumbricidae). Environmental Science and Technology, 2016, 50, 2685–2691.
Cole, M. et al. Microplastics as contaminants in the marine environment: a review. Marine Pollution Bulletin, 2011, 62, 2588–2597.
Browne, M. et al. Accumulation of Microplastic on Shorelines Worldwide: Sources and Sinks. Environmental Science and Technology, 2011, 45, 9175-9179.
Rillig, M. Microplastic in Terrestrial Ecosystems and the Soil? Environmental Science and Technology, 2012, 46, 6453–6454.
Nizzetto, L. et al. A theoretical assessment of microplastic transport in river catchment and their retention by soils and river sediments. Environmental Science Processes and Impacts, 2016, 18, 1050–1059.