Kävimme Lucaksen ja Lauran kanssa helmikuussa vuosittaisella opiskelureissulla Sveitsin Dornachissa, jossa tämän vuoden kurssiteemana oli maatalouden talous. Dornachiin oli matkannut jälleen viljelijöitä, opiskelijoita, tutkijoita ja muita alan asiantuntijoita kaikkialta maailmasta. Talousteema ei aluksi innostanut minua, mutta se osoittautuikin erittäin mielenkiintoiseksi ja ajatuksia herättäväksi. Kurssilla perehdyttiin muun muassa pientilojen taloudellisiin mahdollisuuksiin, sekä ruoantuotannon taloudellisiin vaikutuksiin, kustannuksiin ja ruoan todelliseen hintaan. Ensimmäisen päivän jälkeen huomasin olevani täynnä ajatuksia ja kysymyksiä.
Mikä on ruoan todellinen hinta ja mistä se koostuu? Miksi ruoka voi olla näinkin halpaa nykyään? Miksi luomu- ja biodynaaminen ruoka on kallimpaa? Mikä vaikutus ruoan hinnalla on tulevaisuuteen? Miksi ruokaa massatuotetaan luonnon kustannuksella? Voimmeko me ihmiset hyvin?
Työpajassamme sain joitakin vastauksia. Pian tunsin tuskaa luonnon puolesta.
Halpa ruoka ja sen tuottaminen tulevat loppumaan tulevaisuudessa, koska yhtälö on pian täysin mahdoton niin taloudellisesti kuin ekologisesti. Halpa ruoka perustuu yksipuoliseen viljelyyn ja maksimaaliseen satotuottoon nopealla aikajanalla. Halvalla ja nopeasti tuotetulle ruoalle saadaan hetkellisesti halpa hinta. Tällaisen hinnoittelun ongelma on, ettei siinä oteta huomioon tuotannon aiheuttamia vahinkoja ympäristöön ja talouteen pitkällä aikavälillä. Yksipuolisessa massatuotannossa käytetään kuitenkin torjunta-aineita ja lannoitteita, jotka köyhdyttävät maaperää, saastuttavat vesistöjä ja ilmaa, ja aiheuttavat pitkällä aikavälillä valtavia kustannuksia. Yksipuolinen viljely tuhoaa luonnon biodiversiteettiä, sen kokonaisvaltaista monimuotoisuutta.
Massatuotettujen tuotteiden hinnoittelussa ei oteta huomioon yhtään monimuotoisuuden vähenemistä ja sen kustannuksia tulevaisuudessa. Sitäkään ei huomioida, että tulevaisuuden sukupolvilla ei ole mitään mahdollisuuksia tuottaa ravinteikasta ruokaa, koska maaperä on täysin köyhä.
Jos massatuotannon aiheuttamat haitat laskettaisiin ruoan hintaan mukaan, ei olisi olemassa halpaa ruokaa. Massatuotetun ruoan hinta olisi todellisuudessa huomattavasti kalliina pidettyjen luomu- ja biodynaamista ruokaa kallimpaa. Esimerkiksi ranskalaistutkimuksen mukaan torjunta-aineiden vesistöihin aiheuttamat kustannukset vuosittain ovat yli 54 miljardia euroa ja vesistöjen puhdistuskustannukset ovat yli 522 miljardia euroa vuodessa Mitähän ruoka maksaisi, jos nämä laskettaisiin hintaan mukaan? Onko kukaan edes valmis maksamaan tällaisesta?
Tehotuotanto ajattelee vain rahallista voittoa. Maatalouden tulisi perustua luonnonvarojen ylihyödyntämisen sijaan hedelmällisen ja rikkaan maaperän vaalimiseen, puhtaiden vesistöjen ja happirikkaan ilman turvaamiseen tuleville sukupolville.
Niinpä. On kuultu jo monesti aiemminkin, että ruokatuotannon arvon pitäisi muuttua rahasta hyvinvointiin.
Biodynaaminen viljely ja luomuviljely perustuvat vahvasti maan hoitamiseen, sekä maaperän elävöittämiseen ja parantamiseen. Ne luovat kokonaisvaltaista hyvinvointia ympäröivään luontoon ja lopulta myös ihmisiin. Biodynaamisessa viljelyssä ei tavoitella maksimaalista taloudellista tuottoa, eikä edes maksimaalista satotuottoa, vaan pyritään toimimaan niin, että ympäristö ja luonto pysyvät tasapainossa ja monimuotoisena ekosysteeminä, joka pystyy tuottamaan ruokaa pitkälle tulevaisuuteen. Keski-Euroopassa hyvin monet ihmiset ovat jo huomanneet tämän. He haluavat tukea luonnon monimuotoisuutta ja hakevat biodynaamisen ruokansa itse ihan tiloilta asti.
Tapasin seminaarissa muutamia aivan uskomattoman upeita yhteisen hyvän edustajia. Egyptiläistila Sekem on aikoinaan perustettu aavikolle, pelkälle hiekalle. Tänä päivänä alueella kukoistaa vehreä biodynaaminen maatila, joka antaa työtä ja tuottaa monenmoisia vihanneksia ja materiaaleja vaatteisiinkin. Toinen esimerkki on intialainen Timbaktu Collective, joka toimii hyvinvoinnin edistäjänä hyvin köyhällä ja kuivalla Andhra Paradeshin alueella. Alueella on onnistuttu upeasti elvyttämään maataloutta ja perinnekäsityökulttuuria. Fokuksessa ovat olleet etenkin alakastiset naiset. Timbaktu Collective on jo hyvin pitkällä yhteisen hyvän kulttuurissaan. Heillä on mikroyrittäjille omat rahoitusjärjestelmänsä, sekä kattavat koulutusohjelmat niitä tarvitseville. Alueen tuotteilla on jo paljon kysyntää muualla ja alueen ihmisillä oikea ihmisarvo.
Itse yritän katsoa tulevaisuuteen mielessäni maanhoitotavoitteet, ei dollarit. Kiinnitämme huomiota viljelyssämme jo erityisesti hiilidioksidin sitomiseen viljelymaahan, mikä auttaa kaikkia. Haluan myös viljellä vatsat täyttävää, ravinteikasta ruokaa. Ilman rahaa on nyky-yhteiskunnassa hyvin vaikeaa elää, mutta kyllä hyvinvointiarvoja on oikeasti jo vaalittava.
Melina Heimsch, peltomyyrä
Lähteitä:
Torjunta-aineet ja vesistöt: http://temis.documentation.developpement-durable.gouv.fr/docs/Temis/0070/Temis-0070550/19342_ENG.pdf.
Sekem: https://www.sekem.com/en/index/
Timbaktu: http://www.timbaktu.org