On Joulukuu. On käsillä vuoden pimein aika. Vaikka kaupungissa on kiireistä, on maalaismaisema hiljainen. Nyt on hyvä hieman hiljentyä ja rauhoittua, sillä joulun juhla on kohta ovella.
Ruualla on meille suuri merkitys erityisesti jouluna. Hiljaisuudessasi pohdi siis hetki mistä puhdas ja terveellinen ruoka juhlapöytiimme oikein tulee. PienenKylän joulukuun kolumnissa Kristiyhteisön papit Tuula Huhtala-Salmisto ja Harri Salmisto muistuttavat meitä hyvin tärkeistä perusasioista ruuan suhteen.
Jean-Francois Milletin (1814-1875) maalaus ”Iltakellot” on tuttu taidejäljennöksenä monissa suomalaiskodeissa. Maanviljelijäpariskunnan harras maata kohti kääntynyt rukoushetki päivän työn jälkeen välittyy edelleen unohtumattomalla tavalla yli 150 vuoden takaa.
Milletin maalaukset olivat aikanaan kuitenkin kiisteltyjä. Erityisesti ”Tähkänpoimijat” vuodelta 1857 herätti pahennusta koska se kuvasi maatyöläisten elämää liian realistisesti ja Milletiä, joka oli harras uskovainen, syytettiin sosialistiksi.
Kun katsomme ”Iltakelloja” katsommekin siis maatalouden harjoittamista ja työläisten oloja 1800-luvun Ranskassa. Valtava peltoaukea antaa kuvan työn määrästä ja auringon laskiessa kaukana häämöttävä kirkontorni kertoo katolisen kirkon asemasta kaiken taustalla.
”Iltakellot” kertoo kuitenkin myös syvällisellä tavalla ihmisen ja maan välisestä suhteesta: Kirkonkellojen soitto merkitsi työpäivän päättymistä. Ennen pellolta lähtöä päivän työstä uupunut aviopari rukoilee kääntyneenä maata kohti, aivan kuin heidän Jumalansa olisi maassa, kiittäen Jumalaa työn antajana ja ruuan tuottajana. Tuon ajan maanviljelijän elämä olikin todella kokonaan sitoutunut maahan ja siinä toteutuvaan vuodenkiertoon.
Ihmiset elivät usein koko elämänsä samoilla seuduilla, viljelivät samoja peltoja ja söivät samaa lähiruokaa joka ainoa päivä.
Menneeseen ei tarvitse haikailla, eikä vanhoja hyviä aikoja koskaan ole ollutkaan, mutta jotakin voi tuon ajan maataloudesta ottaa myös tulevaisuuteen. Sama kunnioittava ja viljelijän omasta sielusta nouseva asenne maata kohtaan on välttämätön, samoin kuin ihmisten, niin viljelijöitten kuin kuluttajien, sitoutuminen viljeltävään maahan ja sen ympäristöön. Biodynaaminen lähiruoka syntyy näistä aineksista.
Vuoden pimeimpänä aikana ei pelloilla tapahdu paljoa, mutta maan lämmössä pinnan alla odottavat kasvuvoimat, jotka keväällä versovat maan päällä. Kun hiljennymme talven pimeydessä joulun viettoon voimme muistaa myös näitä voimia, jotka ensi vuonna valmistuvat meille ravinnoksi.
Hyvää joulua toivottaen,
Tuula Huhtala-Salmisto, pappi
Harri Salmisto, pappi