Viime vuosien aikana päivätyöni on vienyt minut usein Moskovaan. Siten olen päässyt aistimaan Venäjän trendejä ihan aitiopaikalta. Juuri nyt on nähtävissä, että Venäjää ajetaan vaivihkaa luonnonmukaisen viljelyn ja luomuruuan viennin kärkimaaksi maailmassa. Kovalla työllä Venäjä voi myös saavuttaa tavoitteensa.
Länsimaat asettivat Venäjälle maaliskuussa 2014 ensimmäiset pakotteet Ukrainan kriisin vuoksi ja Krimin valtaamisesta johtuen. Sen jälkeen pakotteita on lisätty jo useasti – puolin ja toisin. Alun järkytyksen jälkeen ne ovat saaneet venäläiset reagoimaan. Ne ovat saaneet Venäjän tavoittelemaan omavaraisuutta monilla eri osa-alueilla, erityisesti ruuan suhteen.
Yhdeksi minua kiinnostavaksi teemaksi on noussut ruokaomavaraisuuden lisäksi myös GMO-vapaat tuotteet ja puhdas luomuruoka, jotka presidentti Vladimir Putinin nenä on selvästi vainunnut tulevaisuuden takaajiksi. Putin on kommenteissaan hyvin useasti viitannut luomuaiheeseen ja sen tärkeyteen. Putin haluaa Venäjän ruokatulevaisuuden olevan varma, mahdollisimman luonnonmukainen ja myös GMO-vapaa. Mitä nopeammin, sen parempi. Putin haluaa myös muuta.
Ennen viime marraskuun APEC-kokousta Vietnamissa, Kremli tiedotti Putinin toivovan kokoukselta ainakin sellaisia yhteisiä menetelmiä, joilla pystytään vastamaan korkealaatuisen ja terveellisen ruuan kysyntään vähintään Aasian ja Tyynenmeren alueilla. Venäjän kiikarissa on siis myös paikka johtavana luomuruuan viejänä. Ongelmana on, että mitään tunnustettuja luomun sertifiointeja ei edes Venäjän sisällä selvästi vielä ole.
Pakotteiden alla vietetty aika on mielestäni muuttanut venäläisten asenteita. Tuntuu, että aiemman tuontituotteiden ihannoinnin, jos ei nyt tilalle, niin ainakin vierelle, on syntynyt vahva oman maan tuotteiden arvostus. Tämä ulottuu jo ruokaankin. Olen vaivihkaa udellut kohtaamiltani ihmisiltä, mitä luonnonmukaisuus heille merkitsee. Huomasin, että hyvin usein luomu yhdistettiin jotenkin isoäidin Datšaan, muutaman tunnin ajomatkan päässä kaupungin ulkopuolella olevaan maapaikkaan ja viljelytilkkuun.
Niillä on kuulemma vieläkin käytössä “se vanhanajan viljelymalli”. “Se todella luonnonmukainen.” Tosin kukaan ei ole osannut minulle varmasti kertoa käytetäänkö Datšoilla joitain teollisia torjunta-aineita. Eikä monikaan ole edes ajatellut torjunta-aineiden käyttöä viljelyssä ylipäätään. Hyvin monilla venäläisillä on kuitenkin jonkinlainen suhde Datšoihin, eli jos nyt ei omista omaa maapaikkaa, niin sukulaisten tai naapureiden Datšoilla on ainakin käyty usein ja niiden vihanneksia syöty hyvällä ruokahalulla.
Pyöritellessäni Datša-asiaa mielessäni, huomasin arvioivani, että haluaako valtiovalta jopa kannustaa Datša-ajattelua maanviljelyn tiimoilla? Järjestelmä takaa kansan omavaraisuutta kriisitilanteissa. Enkä hämmästyisi infosta, että maan luomulle rakennettaisiin ainakin osin tätä kautta myös isoäitimäistä lähi-imagoa.
Moskovasta on kehkeytynyt hyvinkin monipuolisen ruokakulttuurin kaupunki. Kaikkea löytyy sushista purilaiseen helposti aamiaiseksi, lounaaksi tai illalliseksi. Luomu ei silti ole noussut mihinkään huomattavaan rooliin ravintoloissa. Joissakin ravintoloissa hipaistaan aihetta, kun ruokalistan nurkassa lukee isolla 100% Natural. Viimeksi kun törmäsin tällaiseen, kysyin tarjoilijalta tarkoittaako 100% Natural, että raaka-aine on luomua. “Ei. Vaan ne ovat natural. Tiedäthän?”, kuului hymyilevä vastaus.
Natural-leima ruokalistassa voi mielestäni kertoa ainakin siitä, että kiinnostusta luomuun kyllä olisi ruokailijoilla ja ravintoloilla, mutta taattua luomua ei taida olla saatavilla niin, että ravintola pyörisi.
Olen aina ehtiessäni tiiraillut myös venäläisten perusmarkettien luomutarjontaa vihannesosastoilla ja myös päivittäistarvikkeiden puolella. Selvää on, että maan johdon hinku luomuiseen ja GMO-vapaaseen tarjontaan on vielä unta. Hyllyiltä ja tiskeiltä löytyy kymmeniä ulkolaisia tuotteita, joihin yhdistyy glyfosaatti, lääkkeet, maissi tai soija ja siten myös GMO. Vihanneksista ei pysty millään irvistyksellä selvittämään alkuperää tai yhtään mitään tuotteen viljelytavasta. Silti viimeisen vuoden aikana ihan tavallisiin kauppoihinkin on kuitenkin jo tullut jotain luomuksi mainittua. Ulkomaista ja kotimaista. Laadusta ei ehkä voi mennä takuuseen, mutta markettien luomuedustuksesta löytyvät usein ainakin myslit, mausteet, juustot, sekä shampoot, suihkugeelit, hammastahnat ja vaatepesuaineet. Tämä ei kuitenkaan mitenkään riitä, jos tavoitellaan mainetta luomumaana.
Venäjällä toivotaan maan olevan ruokaomavarainen vuoteen 2025 mennessä. Kireällä aikataululla on syynsä. Näin muiden maiden pakotteiden aiheuttamaa ruokakriisiä ei pääse enää koskaan tapahtumaan. Samaan syssyyn maan viljelysten halutaan olevan suurelta osin luomussa, jonka Putin näkee vientiartikkelina.
Seitsemälle vuodelle riittää siis hyvin paljon työtä. Olen Venäjällä oppinut, että vaikka heitä pidetään helposti ylimielisinä ja epäystävällisinä, löytyy sieltä myös kovia tekijöitä. Erityisesti neuvostoajan jälkeen syntyneet osaavat olla hyvinkin päättäväisiä ja aikaansaavia, kun tekemisen kohde on mieleinen. Näkymä maailman ruoka-aittana motivoi varmasti monia. Tämä olisi ehkä hyvä huomata Euroopassa ja Amerikassa, joissa pähkitään luomulinjauksia virallisella tasolla lähes vähätellen. Mielestäni monet merkit antavat ymmärtää, että Venäjän karhu on pakotteiden varjossa heräämässä luomuelämään.
Andreas Heimsch
matkaaja ja maamies
(PS. Juttu perustuu omiin mielipiteisiini, lukemaani ja itse Venäjällä kokemaani.)
Lähteet:
http://en.kremlin.ru/events/president/news/55830
http://agroinfo.com/en/news/2017-become-year-records-agriculture/
https://www.rt.com/business/408678-russia-wheat-exports-surge-record/
https://www.ft.com/content/09632e20-88bf-11e7-8bb1-5ba57d47eff7
https://sputniknews.com/environment/201706021054254183-russia-quality-agriculture-traditions/
https://www.rt.com/business/409317-russia-eco-food-leader/
www.foodmarket.spb.ru/eng/archive.php?year=20&article=1117§ion=95