Joulun alla mieheni heitti kotiin tullessaan ruokapöydälle parin kilon pussin kuorittuja manteleita. Ne olivat kauniita, ihanan vaaleita ja pullukoita, mutta niskavillani nousivat silti pystyyn. Mantelien viljely on yksi eniten mehiläisiä tuhoavista maatalouden aloista.
Punaisena hehkuvien ajatusteni läpi kuulin minulle sanottavan: “Rauhoitu. Ne ovat luomua ja tilattu crowdfarmingista.”
Olen jollain asteella vältellyt manteleita jo jonkin aikaa, koska niitä viljellään mielestäni pääasiassa väärällä tavalla. Viime talvena asiaa valotti erityisesti The Guardian -lehden juttu Amerikan manteliviljelmistä ja niihin liittyvästä mehiläistoiminnasta.
Mantelit ovat iso bisnes rapakon takana ja manteliviljelmät ovat järjestäen jättisuuria. Siinä toiminnassa ei ajatella luonnon etua, saati mitään maanhoidon monimuotoisuutta. Käsitykseni mukaan tilat ovat kasvillisuudeltaan ihan tarkoituksella hyvin yksipuolisia. Niillä halutaan kasvavan vain kyseisiä “money making machineja”, eli mantelipuita. Hyvän sadon takaamiseksi mantelitilojen puihin ruiskutetaan aivan älyttömiä määriä kasvinsuojeluaineita. Niitä aineita, jotka tutkitusti tappavat massoittain mehiläisiä, muita pölyttäjiä ja lintuja. Tiloilla ei ole enää olekaan omasta takaa hyönteisiä, vaan mantelipuiden pölytyksestä huolehtivat paikalle siirrettävät vuokramehiläisyhdyskunnat. Ajatus siirrettävistä mehiläispesistä on minulle kuitenkin kestämätön. Mehiläisten elinolosuhteiden kuuluu olla jotain ihan muuta.
Nämä siirrettävät mehiläisyhdyskunnat liikkuvat kuorma-autoissa hyvin pitkiä matkoja, jotka rasittavat hyönteisiä merkittävästi. Pesät viipyvät mantelifarmeilla pölytysjakson ajan ja samalla yhdyskunnat altistuvat kaikille siellä ruiskutetuille kemikaaleille. Jokainen tilalla lentävä mehiläinen kuljettaa mukanaan kemikaaleja pesään ja siten koko pesän vastustuskyky vähitellen rapistuu. Lopulta ne ovat sitten hyvin heikkoja ja erittäin alttiita sairauksille. Vuonna 2018-19 amerikkalaiset mehiläistarhaajat ilmoittivatkin, että mehiläisyhdyskuntakadot olivat heillä suurempia kuin koskaan aikaisemmin.
Mehiläisbisnes tuo selvästi tuloa myös luomuviljelijöille. Amerikassa on äkätty, että luomulla on väliä. Pölytystä myyvien firmojen yhdyskuntia halutaan yhä enenevässä määrin tuoda toipumaan mantelipuiden pölytystyön rasituksista luomuympäristöön. On myös huomattu, että yhdyskunnat vahvistuvat luomutiloilla yllättävän nopeasti. Minulle ajatus siitä, että mehiläispesä käy pikaisesti toipumassa luomumaatilalla ennen seuraavaa myrkkyreissua, on sekin vastenmielinen. Mehiläisten kuuluisi oikeasti elää vuoden läpi tasapainoisessa luomuympäristössä, jossa niitä arvostetaan ja jossa niillä on kotirauha, ja jossa ne huolehtivat omasta kotitilastaan. Eivät mehiläiset kuulu kuorma-autoihin ja kemikaalitiloille työskentelemään ihmisen rahapussin täyttämiseksi.
Eurooppa ei ole parempi
Nyt mehiläiset ovat jälleen vaarassa myös Euroopassa. Pari vuotta sitten neonikotinoidimyrkkyjä laitettiin EU-tasolla pannaan massiivisten hyönteis- ja lintukuolemien vuoksi, mutta koska sokerijuurikassadot ovat kärsineet viruksista ja ötököistä, halutaan kemikaalit palauttaa käyttöön. Tammikuun alussa The Guardian iski jälleen jutullaan. Lehden jutun mukaan Brexit-Englanti on jo myöntänyt erikoisluvan myrkkyjen käytölle. EU seurannee pian perässä?
Olemme vinkuneet jo monta vuotta siitä, että oikeanlainen maanviljely tuo tasapainon maatilalle ilman kaikelle elolliselle vaarallisia kemiallisia aineita. Monimuotoisuus on ainoa keino hoitaa tätä asiaa, varsinkin nyt ilmastonmuutoksen painaessa täysillä päälle. Viime kesänä kaalisatomme joutui ötököiden uhriksi, joten meillä on tuoreessa muistissa miltä täyskato tuntuu. Me emme silti juokse heti myrkkypurkille, vaan olemme talven mittaan miettineet viljelytapojamme ja kehitämme niitä, jotta tasapaino ja vastustuskyky pellolla taas löytyy.
Kuten aina, niin tässäkin asiassa kuluttajan ääni ratkaisee. Jälleen kerran siis patistan kaikkia tarkastamaan oman ruokanne alkuperän ja miten se on viljelty. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että tällaisen tarkastelun jälkeen seuraava kulaus mantelimaitoa tai vaikka pala naposteluporkkanaa ei ehkä maistukaan enää niin hyvältä.
Mari Salmela
peltojuhta
Lähteet ja muut linkit:
https://www.theguardian.com/environment/2020/jan/07/honeybees-deaths-almonds-hives-aoe
https://www.theguardian.com/film/2020/jun/17/the-pollinators-honeybee-documentary-film
#pölyttäjätpulassa