Upeavartinen valkosipuli kasvoi keskellä valkosipulipenkkiä. Sen olo oli mainio. Se nautti elämästään. Elo biodynaamisella tilalla oli rauhaisaa. Ainoa mitä valkosipuli olisi olossaan muuttanut, olisi ehkä ollut se keskikesän auringon kuumuus. Ja ehkä vähän liian harvoin sen niskaan ryöpsähti annos raikasta sadevettä. Valkosipuli tunsi kuitenkin kynsiensä kasvavan. Loppukesästä ne olivat jo mahtavia. Nyt nämä muhkeat kynnet on kuivattu, jauhettu ja sekoiteltu erittäin laadukkaan Himalajan suolan kanssa aivan niin mainioksi valkosipulisuolaksi. Sen avulla transylvanian vampyyritkin vaihtavat maisemaa. Niin, ja moni ruoka saa vivahteikasta makua.